Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Tarinat

Tänne liittyneet kirjoittelevat tarinoita hahmoillaan. Tarinoista saa pituuden ja laadun mukaan kp:ita, joilla kehität kissaasi. Tarina voisi mieluusti olla vähintään kymmenen riviä pitkä, mutta muuten ei ole rajaa tarinan pituudelle.

Oikoluethan aina tarinasi ennen lähettämistä! Se vähentää kirjoitusvirheiden määrää.
Laita nimi-kohtaan nettinimesi ja tarinasi alkuun hahmosi nimi ja klaani.

 

Puheenvuorot eri riveille, että tarina saa selvyyttä.
 

  • Jos puheenvuoro yleensä loppuisi pisteeseen, niin loppuun ei tule pistettä, vaan heittomerkkien jälkeen laitetaan pilkku. Pilkkua ei tule kysymys- tai huutomerkkien kanssa. Esimerkiksi:
     
  • "Hei Kaunokukka!" huusin ystävälleni.
  • "Hei Kaunokukka", naukaisin ystävälleni.
  • "Oletko Kaunokukka?" kysyin naaraalta.
     
  • Jos haluat jonkun muun jatkavan tarinaasi, laita tarinan loppuun //-merkit ja sitten hahmon nimi, jonka haluat jatkavan.
     
  • Kirjoita mieluiten imperfektissä, eli menneessä muodossa.
     
  • Käytä y.1.p (minä-muoto) tai y.3.p (hän-muoto).
     
  • Autohittaaminen, eli toisen kirjoittajan hahmon käyttäminen vakavammin on ehdottomasti kielletty, ja jos huomaat jonkun autohittaavan vakavammin, on siitä viipymättä ilmoitettava ylläpidolle!

Vakavaa autohittaamista on esimerkiksi: Toisen roolijan kissan ja sinun kissan välille esim. syntyvä rakkaus, eli toisin sanoen kumppanuus ilman toisen lupaa. Pentuhakemus täytyy olla molempien suunnittelema, joten joko chatissa, tai sitten sanoilla, viestillä yms. Toisen roolijan kissa ei voi tarinassasi haavoittaa ketään ilman lupaa, ellei ole taistelu, tai jokin muu, esimerkiksi harjoitustuokio.

 

Muuta:

​Reviiri: Elämme vanhoilla reviireillä!

​Vuodenaika:​ Vuodenaika on sama kuin pohjoisella pallonpuoliskolla, joten voit selvittää sen katsomalla ulos ikkunasta. Jos et kuitenkaan sitä kykene näkemään, vuodenaika on ​talvi, eli lehtikato.

​Sodat, petoeläimet ja muu tärkeä: ---

 

 

 [ Kirjoita ]

Nimi: Yesenia

09.12.2017 22:17
Kyyhkytassu, Varjoklaani

Kyyhkytassu pörhisti turkkiaan ja kyyristyi männyn taakse, tasapainotellen puun juuren päällä, vältellen jääkylmää lumimerta. Syvä lumihanki olisi pystynyt nielaisemaan jopa variksen, puhumattakaan nuorista soturioppilaista. Luonnollisesti Pilvisydän oli todennut, että sää olisi hyvää harjoitusta selvitä lehtikadon säässä. Tällaista olisi kuulemma kunnes hiirenkorva tulisi monen kuun päästä.
Kyyhkytassu kirosi mielessään, kun hän huomasi lumen tarttuvan hänen paksuun häntäänsä suurina paakkuina. Hänen oli kuitenkin oltava hiljaa, sillä Pilvisydän oli kertonut hänelle, että lumen vuoksi kaikki riista piiloutuisi, mikä teki jokaisesta lehtikadosta haasteen selvitä. Lumi oli kuitenkin vasta satanut, joten Pilvisydämen mukaan riistaa saattaisi vielä löytyä hieman helpommin kuin esimerkiksi neljänneskuun päästä.
Pilvisydän oli myös keksinyt, että koska lumihanki oli Kyyhkytassulle aivan uusi asia, hänen pitäisi ottaa tämä haasteena. Pilvisydän oli ensin kertonut, kuinka lumihangessa kannatti liikkua (mutta Kyyhkytassu oli vielä niin nuori ja pienikokoinen, ettei siitä oikein mitenkään tullut mitään) ja sitten hän oli jättänyt Kyyhkytassun metsästämään itsekseen. Tämä ei ollut ensimmäinen kerta, kun oppilas jäi yksin harjoittelemaan, ja Kyyhkytassu tiesi Pilvisydämen tarkkailevan häntä mäntyjen takaa. Vaikka hänen mestarillaan oli vaalea turkki, joka maastoutui lumeen hyvin, Kyyhkytassu saattoi välillä nähdä silmäkulmassaan liikettä, joka ei ollut riistaa.
Kyyhkytassu kurottautui varovasti männyn juurelta toiselle juurelle, vältellen lunta minkä pystyi. Miten hänen pitäisi löytää riistaa, kun hän ei edes pystynyt astumaan askeltakaan lumihankeen uppoamatta korviaan myöten?
Kuin vastauksena Kyyhkytassun ajatuksille, naaraan oikealla puolella olevasta puusta loikkasi alas orava. Orava oli niin keveä, että se pystyi loikkimaan lumihangella uppoamatta ollenkaan. Kyyhkytassu tuijotti oravaa jähmettyneenä paikalleen. Hän tiesi oranssin turkkinsa paistavan valkoista lunta vasten, mutta hän saattoi vain toivoa, että hänen takanaan oleva mänty auttaisi häntä sulautumaan lumiseen metsämaisemaan.
Orava loikki puulta toiselle, huomaamatta Kyyhkytassua. Kyyhkytassulla oli kaksi vaihtoehtoa. Joko hän vain odottaisi, että orava loikkisi hänen syliinsä, tai hän hyppäisi oravan perään ja laskeutuisi sen päälle, mikä oli aika epätodennäköistä. Kyyhkytassu ei tiennyt, kumpi oli huonompi idea. Orava oli pysähtynyt ja jäänyt kaivamaan lumihankea. Kyyhkytassu kyyristyi hitaasti ja jännitti jalkansa. Orava oli parin ketunmitan päässä, mutta jos Kyyhkytassu ponnistaisi oikein kovaa, hän voisi hypätä oravan kimppuun…
Kyyhkytassu hyppäsi. Hyppy vei hänet pitkälle - oppilas ei ollut ikinä kyennyt hyppäämään näin kauas. Hän oli kuitenkin aliarvioinut välimatkan hänen ja oravan välillä, joten hän laskeutui puolen ketunmitan päähän oravasta ja upposi lumeen. Vain hänen korvanpäänsä juuri ja juuri näkyivät. Hetken ajan Kyyhkytassu sätki ja yritti löytää tukevaa pohjaa, ja sen löydettyään hän venytti kaulaansa ja yritti nähdä ympärilleen. Hän näki lumen seasta huonosti, mutta sen hän ymmärsi, että orava oli kadonnut.
"Aika vaikuttava loikka", Pilvisydämen tuttu ääni kehräsi huvittuneena. Kyyhkytassu tunsi, kuinka hänen mestarinsa nosti hänet niskavilloista ylös lumihangesta. Kyyhkytassu olisi mielellään yrittänyt vastata jotain nokkavaa, kuten kuka tahansa muukin oppilas, mutta hänen suunsa oli täynnä lunta.
"Idea sinulla on kuitenkin oikea", Pilvisydän jatkoi laskettuaan Kyyhkytassun sen saman männyn juurelle, josta hän oli hypännyt. "Kun ympäristöllä on etu, on hyödynnettävä omia kykyjään."
"Ymmärrän", Kyyhkytassu mutisi. Hän kuitenkin keksi vain kaksi asiaa, joissa hän oli hyvä; juokseminen ja hyppiminen, jotka molemmat johtuivat oppilaan vahvoista jaloista. Nopeudesta ei kuitenkaan ollut hyötyä lumihangessa ja hyppiessäkin tarvitsi paljon tuuria, jotta saalis edes tulisi tarpeeksi lähelle.
"Yritä vain uudestaan. Harjoitus tekee mestarin", Pilvisydän kehotti vielä, ennen kuin hän kääntyi ympäri ja loikki lumihangessa kauemmas. Kyyhkytassu huokaisi, ja vasta nyt tajusi, että hänen turkkinsa oli aivan kylmän ja märän lumen peitossa. Tästä ei kyllä tulisi yhtään mitään.

// Tämä siis on ensimmäisen adventin tarinani :)

Vastaus:

Ihana tarina! Oikeasti rakastan näitä teidän kaikkien tarinoita, ne vaan on niin ihania! En kestä!<33
Onnea myös sinulle, olet suorittanut ensimmäisen adventtikalenterin luukun tehtävän. Kirjaan sinutkin suorittajiin. :)

-Silverglow

Nimi: Koirafani

05.12.2017 13:29
Tillipentu/tassu, Myrskyklaani

Tillipentu istui Myrskyklaanin leirin pääaukiolla hieman hämillään. Sinisiipi oli työntänyt hänet ulos auringon noustessa ja hössöttänyt kauheasti siitä lähtien. Nyt oli aurinkohuippu, joten Sinisiipi oli sekoillut ja juossut ympäri leiriä jo aika kauan. Nyt hän oli rauhoittunut vähän ja tullut nuolemaan Tillipennun turkkia puhtaaksi, kiiltäväksi ja suoraksi. Mehiläispentu ja Ruohopentu ilmestyivät pentutarhasta. Kumpaisellakin oli nyrpeä ilme naamallaan ja he katsoivat Tillipentua ylimielisesti. Tillipentu oli huomaavinaan pienoista kateutta ja katkeruutta molempien silmissä, mutta se osoittautui vääräksi tiedoksi. Mehiläispennun koko olemus kuvasti hänen kateuttaan. Ruohopentu oli vähän hiljaisempi ja ikäänkuin kutistunut kasaan, mutta hänkin näytti aika katkeralta. Tillipentu ei käsittänyt mikä oli vialla. Kyllä hän muisti, että Sinisiipi, Valkomarja ja Harmaatähti olivat antaneet kaksikolle lisää pentuaikaa pienistä ilkiteoistaan, mutta kilpikonnakuvioinen pentu kuvitteli heidän päässeen jo yli siitä. Pian Tillipennun huomio kuitenkin kiinnittyi muualle, kun taivaalta alkoi sataa jotain. Se ei ollut vettä, vaan jotain pehmeämpää ja kuivempaa. Tai ainakin silloin, kun se leijaili alas taivaalta, sillä heti kun yksikin tämän eriskummalliseen sateen niinsanottu pisara - näin Tillipentu asian ajatteli - tippui pennun kuorolle tai turkkiin, oli se hetkessä sulanut vedeksi.
"Mitä tämä on?" Tillipentu kysyi haltioituneena. Hän ei ollut nähnyt mitään vastaavaa ikinä. Vaikka eihän hänen pikkuiseen ikäänsä paljoa mahtunut.
"Se on lunta. Nämä ovat lumihiutaleita", Sinisiipi maukui yllättävän lempeästi.
"Lumihiutaleita!" Tillipentu henkäisi. Maahan oli kasaantunut jo pieni kerros lunta. Tillipentu kosketti käpälällään varovaisesti tuota pehmeää valkoista ainetta. Lumi oli kylmää. Yhtä kylmää kuin kova tuuli, joka sai Tillipennun turkin lepattavan villisti. Sellaista tuuli nimittäin oli nyt. Kylmää. Ja tuuli toi mukanaan lisää ja lisää lunta. Lumi paakkuuntui Tillipennun turkkiin. Kylmä vavisutti pentua. Sinisiipi yritti epätoivoisesti siistiä Tillipentua, mutta totesi sen lopulta aivan mahdottomaksi. Tuuli yltyi, lumi kasaantui. Sitä kertyi maahan. Tuli valtavia kasoja, isoja kinoksia. Kissat aukiolla lähtivät pesien suojiin. Sinisiipi kumartui Tillipennun ylle. Kova tuuli ei enää osunut tähän pentuun, mutta lumi. Se tunki kaikkialta Tillipennun turkkiin. Lopulta Sinisiipi sai kyllikseen. Hän lähti pentutarhaan ja sanoi Tillipennulle, että jos hän halusi seisoa lumisateessa niin seisokoon. Tillipentu seisoi. Välillä hän istahti kylmään lumen peittämään maahan. Lopulta lumihiutaleiden putoaminen hidastui. Tuuli tyyntyi. Tillipentu istui vieläkin keskellä tätä ihanuutta. Lunta, lunta ja lunta! Kaikkialla oli lunta! Pieni naaras ei tajunnut, että lumi saattaisi koitua klaanin kohtaloksi, sillä riista pysyi piilossa. Hän näki vain tämän valkoisen ihanan aineen hyvät puolet. Nyt Sinisiipi tuli ulos pentutarhasta uudelleen. Kun Tillipentu kääntyi vanhaa naarasta kohti, oli häntä vastassa naurava vanhus. Sinisiipi näki puolestaan edessään valtavan lumikökkäreen, joka katsoi häneen ihmeissään.
"Tuon näköisenä et mene nimitysmenoihin!" Sinisiipi yritti sanoa ankarasti. Nimitysmenot? Nimitysmenot! Ja vielä tänä ihanana päivänä! Ensin sataa lunta ja sitten Tillipennusta tulee oppilas. Parantajan oppilas. Valkomarjan oppilas. Hän saisi auttaa klaania kaikessa! Ainakin parantajan hommien osalta. Sinisiipi siisti nopeasti Tillipennun turkin nimitysmenoja varten. Sitten Harmaatähti tuli esille pesästään ja kajautti kokouskutsun. Myös Valkomarja tuli aukiolle valmiina tekemään oma osansa. Kun kaikki olivat paikalla Valkomarja aloitti:
"Myrskyklaanin kissat, te tiedätte etten voi olla kanssanne ikuisesti. Niinpä minun tulee aika ottaa oppilas. Olen valinnut kissan, joka on osoittanut olevansa ystävällinen ja halukas auttamaan klaaniaan. Oppilaani tulee olemaan Tillitassu."
"Tillitassu hyväksytkö paikan Valkomarjan oppilaana?" Harmaatähti kysyi.
"Kyllä!" Tillitassu lausui niin hienosti kuin osasi jännitykseltään.
"Seuraavan puolikuun aikaan matkaat kanssani kuukivelle, jotta Tähtiklaani voi hyväksyä sinut muiden parantajien joukkoon", Valkomarja kertoi.
"Myrskyklaanin onnittelut kulkekoot kanssasi, Tillitassu!" Harmaatähti maukui virallisesti lopettaen seremonian.
"Kiitos", Tillitassu sopersi hiljaa, niin hiljaa ettei kukaan kuullut sitä. Oikeastaan hän sanoi sen vain, koska oli hyvin hämillään. Tillitassu kosketti vielä nenällään Valkomarjan nenää. Sitten hän painoi päänsä ihmeissään. Onnittelut täyttivät hänen korvansa. Tillitassu hymyili vaisusti.

Lopulta onnittelijat olivat kaikonneet. Mehiläispentu ja Ruohopentu olivat olleet heidän joukossaan. Tillitassu kellahti lumeen makaamaan. Jotkut soturit olivat alkaneet siivota lumia pois aukiolta, mutta he eivät olleet vielä valmiita. Eivät todellakaan olleet. Vielä ylinpuplet leiristä oli siivoamatta ja Tillitassu oli salaa tyytyväinen siitä.
"Menehän nukkumaan. Olet selkeästi väsynyt ja huomenna on rankka päivä", Tillitassu kuuli Valkomarjan sanovan. Hän nousi ylös ja meni kuuliaisesti parantajan pesään. Valkomarja oli laittanut hänelle pedin ja nyt Tillitassu kellahti siihen tyytyväisenä. Hän oli unessa ansainnut.

//Huuh!!! Tässä olis tää adventtijutska ja samalla nimitykset!

Vastaus:

Ihana tarina! Ilmoitit tarinan lopussa, että suoritat tarinallasi adventtikalenteria.
Onnea sinulle, olet suorittanut tehtävän! Pienet palkinnot on luvassa jokaiselle tehtävän suorittaneelle, ja jouluaattona sitten eniten tehtäviä tehnyt voittaa "kisan". En laittanut tätä tuonne, koska haluaisin, että te ihmiset oikeasti nauttisitte tästä kirjoituksesta, ettekä haluaisi vain voittaa. <3
Hienoa, kun päätit suorittaa, kirjaan sinut suorittajiin!

-Silverglow

Nimi: Silverglow

04.12.2017 14:06
Arvionti!

Tillipentu: 19kp, onnea oppilaalle! Mestariksi luonnollisesti Valkomarja.
Pisaratassu: 4kp
Syksytassu: 4kp
Kyyhkytassu: 27kp! Ihana tarina! <3

Nimi: Yesenia

16.11.2017 09:18
Kyyhkytassu, Varjoklaani

Kuunvalo. Se oli kirkkaampi kuin Kyyhkytassu muisti. Hän istui niityllä, jonka heiniä tuulenvire tanssitti ja jota kirkas kuu helli hopeaisessa sylissään. Taivaalla yksikään pilvenhattara ei häirinnyt kuuta sen ansaitsemallaan reviirillä. Kyyhkytassu tuijotti kuuta, vaikka sen kirkkaus sattui hänen silmiinsä. Hän ei kuitenkaan tuntenut kipua, vaikka hänen kenties olisi pitänyt. Sen sijaan hän tunsi rauhan. Hän oli vihdoinkin yksin, ilman että kukaan häiritsi tai esteli häntä. Vai oliko hän yksin? Kuu oli läsnä, mutta pitikö sitä laskea mukaan?
Yhtäkkiä Kyyhkytassulle tuli levoton olo. Yhtäkkiä jokin ei täsmännyt. Yhtäkkiä Kyyhkytassu kykeni kuulemaan jonkun toisen kissan ääniä…

"Herätys, senkin unikeko!"
Kyyhkytassu raotti silmiään ja samassa aivan toisenlainen valo oli sokaisemassa häntä.
"Joo joo, ihan juuri…"
Kyyhkytassu käänsi kylkeään ja nosti päänsä tassujensa seasta.
"Tule jo! Aamupartiot ovat lähdössä, ja sinä olet Kivivirran johtamassa rajapartiossa!"
Kyyhkytassu murahti itsekseen, kun hän tajusi, mikä oli riistänyt häneltä hänen unensa. Naaras katsoi, kuinka Sydäntassun sanat saivat Murattitassun pomppaamaan käpälilleen ja pinkaisemaan pesän suuaukosta ulos ystävänsä hännillä. Hetkessä oli taas hiljaista, mutta oli jo liian myöhäistä. Vaikka Kyyhkytassu painoi kasvonsa takaisin omaa turkkiaan vasten ja leikki, ettei mitään olisi tapahtunut, naaras tiesi, ettei hän enää kykenisi saamaan unta ja pääsemään omaan maailmaansa. Tämä ei kuitenkaan estänyt tabbya jäämästä sammaleidensa pohjalle makaamaan vielä hetkeksi. Hengitettyään hetken rauhallisesti ja tavoitettuaan jälleen rauhallisen tilan, Kyyhkytassu päätti nousta. Hitaasti naaras nousi haukotelleen käpälilleen, verrytellen niin montaa lihasta kuin kykeni. Hän nuolaisi rinnassaan olevaa valkoista läiskää, silottaen sojottavia karvoja, ja vasta sitten hän lähti tassuttelemaan kohti leiriaukeaa.

Aurinko oli juuri ja juuri kivunnut taivaanrannan yli, mutta leiri oli jo täynnä kuhinaa. Kyyhkytassu tutki ympäristöään huolellisesti keltaisilla silmillään, ennen kuin hän uhrasi ajatustakaan sille, mitä hän nyt tekisi.
Leirin suuaukolla leiristä asteli juuri ulos aamupartio, josta Kyyhkytassu pystyi tunnistamaan harmaan turkin ja mustan hännänpään, joka pomppi nopeasti pois näkyvistä leirin ulkopuolelle. Tuoresaaliskasan lähettyvillä Kyyhkytassu näki pari vanhempaa soturia vaihtamassa kieliä hiiriaterioiden äärellä. Heidän ohitseen tassutteli Laikkuhäntä, joka tutki hetken tuoresaaliskasaa ennen kuin valitsi suurimman sammakon mitä kykeni näkemään. Kolli kääntyi ja loikki ripeästi piikkipusikoiden suojaamaan pentutarhaan, jossa kollin kumppani Kaunokukka odotti kaksikon pentuja. Laikkuhännän kadottua pentutarhan syvyyksiin Kyyhkytassu käänsi katseensa Klaanikiven suuntaan. Yllätyksekseen hän näki mestarinsa Pilvisydämen, joka tuli häntä kohti.
Kyyhkytassu oli ollut oppilas vasta alle neljänneskuun, mutta hän oli jo ehtinyt oppimaan, että Pilvisydän vaati paljon. Murattitassu ja Sydäntassu olivat jo ehtineet pelotella Kyyhkytassua Pilvisydämen tiukkuudesta ennen kuin hän oli itse oppinut tuntemaan Pilvisydäntä. Kyyhkytassu oli luonnollisesti ollut aluksi hermostunut, mutta nopeasti hän oppi, ettei vanhempi soturi ollut niin paha. Kyyhkytassun tarvitsisi vain yrittää parhaansa, jotta Pilvisydän oli tyytyväinen.
"Huomenta Kyyhkytassu", Pilvisydän tervehti oppilastaan.
"Huomenta", Kyyhkytassu vastasi. Hänen katseensa ajelehti Pilvisydämen muistiin korvienpäihin, jotka erottuivat hyvin naaraan muuten valkoista turkkia vasten.
"Kuten tiedät, olen jo opettanut sinulle metsästyksen, taistelemisen ja jäljittämisen alkeet", Pilvisydän aloitti, "mutta on vielä eräs tärkeä taito, jota et ole vielä opetellut."
"Mikä se on?" Kyyhkytassu kysyi uteliaana, vaikka hän oli hyvin varma siitä, mitä hänen mestarinsa tarkoitti.
"Klaaninvanhimpien hoitaminen on yksi tärkeimpiä taitoja jota oppilaat harjoittelevat", Pilvisydän aloitti saarnaamisen, jota mestarilla oli tapana tehdä. Kyyhkytassu huokaisi hiljaa. Kun Murattitassu ja Sydäntassu eivät olleet pelotelleet häntä oppilaskoulutuksen varjopuolilla tai riehuneet keskenään, Kyyhkytassu saattoi kuulla kaksikon valittavan ainaisesta klaaninvanhimpien hoitamisesta. Kyyhkytassu olikin jo miettinyt, milloin hän vihdoin joutuisi jakamaan tuskansa pesätoveriensa kanssa.

Kyyhkytassu lysähti sammalpedilleen väsyneenä. Hän lojui hetken jalat lytyssä kehonsa alla, mutta pian Kyyhkytassun oli pakko vaihtaa mukavampaan asentoon. Naaras nousi ja asettui takaisin pedilleen. Hän laski päänsä tassujen päälle ja heilautti häntänsä nenänsä päälle suojatakseen sitä kylmältä. Kyyhkytassu tunsi itsensä hyvin väsyneeksi. Pilvisydän oli pitänyt Kyyhkytassua silmällä hyvin tarkasti, eikä yksikään liian kostea sammalpala päätynyt klaaninvanhimpien pesään eikä klaaninvanhimpien turkkiin jäänyt yksikään punkki. Kyyhkytassu oppi hyvin nopeasti inhoamaan hiirensappea ja sen hirveää hajua - puhumattakaan Liskohampaan jatkuvasta nalkutuksesta. Kun Pilvisydän oli vihdoin ollut sitä mieltä, että Kyyhkytassu oli hoitanut tehtävänsä kunnolla, aurinko oli kallistunut jo pitkälti yli auringonhuipun. Kyyhkytassu ajatteli levätä hetken, joten hän sulki silmänsä ja ennen kuin hän huomasikaan, hän oli jo unessa.

Nimi: Koirafani

14.11.2017 16:11
Tillipentu, Myrskyklaani

Tillipentu seisoi edelleen hämillään Valkomarjan edessä. Hänestä tulisi nyt satavarmasti parantajaoppilas. Enää Mehiläispentu ei voisi kerskailla mukamas hienoilla taidoillaan, kun hän kuulisi, että Tillipentu olisi täydellinen parantaja. Kilpikonnakuvioisen pennun silmät loistivat ja posket hehkuivat ylpeydestä. Valkomarja nuolaisi pentua lempeästi.
"Minä menen nyt. On siivottava pesä kokonaan. Se ei ole hauskaa. Ja se on aika rankkaa. Joten sinä menet nyt leikkimään muiden kanssa. Uskoisin, että ne kaksi törppöä pentua ovat ottaneet opikseen", Valkomarja sanoi. Hän katosi pesäänsä. Tillipentu ei voinut olla hymyilemättä.
"Hei sitten, Valkomarja!" Tillipentu huudahti ja hyppeli Myrskyklaanin leirin pääaukiolle. Hän huomasi pienen pesän ja meni sen lähelle. Tillipentu kurkisti sisälle. Siellä nukkui kissoja. Luultavasti oppilaita, sillä Tillipennun aikaisemmin näkemät kissat olivat siellä. Tillipentu hiipi sisälle ja varoitus herättämästä ketään. Hän meni Pisaratassun viereen.
"Hei! Voisit herätä! On jo aurinkohuippu", Tillipentu kehräsi hiljaa. Hän tuuppasi Pisaratassua. Oikeastaan nuori naaraspentu tahtoi vain, että kolli näyttäisi hänelle leiriä ja ehkä voisi viedä uloskin leiristä. Ja parhaimmassa tapauksessa Tillipentu pääsisi seuraamaan harjoituksia...

//Pisara?

Nimi: Silverglow

02.11.2017 15:43
Ui kauhee laitoin Pisaratassun nimeks xD

Pisaratassu, Myrskyklaani

Nimi: Pisaratassu

02.11.2017 15:43
Tunsin tökkäisyn kyljessäni. Raotin silmiäni ja kuulin Syksytassun kuiskaavan: "Voitko kertoa vaivaako sinua jokin, kun käyttäydyt niin oudosti?"
Vaihdoin asentoa niin että näin naaraan paremmin.
"En usko, että se on mitään vakavaa. Aiemmin päivällä käpäliäni vain syyhytti tehdä jotain, ei muuta. En usko että tarvitsee siis huolestua", nau´uin kummallisen tyynenä. Syksytassu nyökkäsi, ja kävi pitkäkseen. Tein samoin, ja pian uni otti minut jo valtaansa.

//Syksy? Tilli? Musta? Kuka vaan. Sori mini. D:

Nimi: Kipinä

02.11.2017 14:55
Syksytassu, Myrskyklaani

Syksytassu katsahti nopeasti Pisaratassuun. Tillipentu oli mennyt luultavasti pentutarhaan ja hän ja Pisaratassu makasivat oppilaidenpesässä. Hän oli huomannut päivällä Pisaratassun käyttäytyvän oudosti, ja halusi tietää miksi. Syksytassu tökkäsi Pisaratassua lujasti kylkeen ja hän tajusi samalla, kuinka paljon kollia rakastikaan. Tietysti rakasti, eihän hän muuten haluaisi tietää, mikä kollia vaivasi! Hän tökkäsi uudestaan kollia kylkeen ja supisi hiljaa hänen korvaansa: "Minä rakastan sinua todella paljon! Voiko kertoa vaivaako sinua jokin, kun käyttäydyt niin oudosti?" hän supisi ja katseli kollia rakastavasti.

//Pisara?

Nimi: Koirafani

01.11.2017 14:56
Tillipentu, Myrskyklaani

Tillipentu mietti hetken mitä kysyisi kaksikolta.
"No, olette varmaan oppilaita? Niin kyllä te varmastikin olette", Tillipentu aloitti.
"Kyllä", Pisaratassu vahvisti.
"Osaisitteko kertoa minulle klaanin arvoista?" Tillipentu uteli.
"Tietenkin! Klaanilla on päällikkö, joka hoitaa tärkeät asiat, johtaa klaaniaan ja päättää asioista. Varapäällikkö auttaa päällikköä siinä hommassa. Parantaja hoitaa haavoittuneita kissoja ja tulkitsee Tähtiklaanin enteitä. Soturit taas", Syksytassu alkoi pälpättämään. Tillipentu kuitenkin keskeytti hänet.
"Mikä on Tähtiklaani?"
"Tähtiklaanin kissat ovat kuolleita, kunnioitettuja ja hyvän elämän eläneitä kissoja. Heitä sanotaan soturiesi-isiksi. Niin", Pisaratassu selvitti.
"Ahaa. Voit jatkaa Syksytassu", Tillipentu nyökytteli.
"Soturit siis saalistavat klaanille, partioivat rajoilla, pitävät tunkeilijat loitolla ja taistelevat tarvittaessa. Oppilaat harjoittelevat sotureiksi tiettyjen sotureiden, eli mestareiden opastuksella. Kuningattaret synnyttävät ja hoitavat pentuja. Pennut opettelevat klaanin tavoille emojensa johdolla. Klaaninvanhimmat taas ovat kunnioitettuja vanhoja sotureita, jotka viettävät vanhoja päiviään klaaninvanhimpien pesässä. Oppilaat hoitavat klaaninvanhimpia", Syksytassu kertoi. Tillipennulla meni hetki käsitellä kaikki tieto, joka hänen päähänsä syötettiin. Sitten hän nyökkäsi ja sanoi:
"Kiitos."
"Me taidamme mennä nyt nukkumaan. Huomenna on rankka päivä", Pisaratassu sanoi. Kaksi oppilasta poistuivat pesäänsä ja Tillipentu kipitti pentutarhaan. Kukaan ei sanonut hänelle mitään ja Tillipentu meni suoraan nukkumaan.

/Uni/

Tillipentu käveli auringon haalistumalla ruohikolla. Hänen edessään taivalsi soturi, jolla oli loistetta käpälissään.
"Oletko Tähtiklaanista?" Tillipentu henkäisi. Kissa nyökkäsi pikaisesti. Sitten hän katosi ja hänen tilalleen tuli tillin lehti. Tillipentu oli ymmällään. Samassa hän huomasi tillin lehden kietoutuvat hitaasti pienen ja kurttuisen marjan ympärille. Marja oli valkoinen. Lopulta tillin lehti oli kuristanut valkoisen marjan aivan kuiviin ja se katosi. Tillin lehti jäi yksin seikkailemaan ilmaan ja katosi sitten kokonaan.

/Hereillä/

Tillipentu havahtui nopeasti pentutarhasta. Hän pomppasi ylös ja juoksi salamannopeasti Valkomarjan luokse. Yllättäen Valkomarja olikin häntä vastassa aukiollaan.
"Tähtiklaani antoi merkin! Sinä tulet korvaamaan minut vähitellen! Sinusta tulee oppilaani nyt varmasti!" Valkomarja riemuitsi. Tillipentu ei voinut uskoa korviaan. Oliko hän nähnyt saman näyn kuin Valkomarja?

//Joku?

Nimi: Silverglow

27.10.2017 17:41
Pisaratassu, Myrskyklaani

Katselin Tillipentua, joka istui edessämme. Naaras näytti miettivän, mitä tahtoisi tietää, sillä Syksytassu oli luvannut tuolle, että minä ja hän voisimme kertoa hänelle Myrskyklaanista kaiken. Pikkupentu räpäytteli silmiään, ja käpäliäni syyhytti tehdä jotakin. Omituinen tunne valtasi minut, ja Syksytassu loi minuun nopean silmäyksen, kunnes käänsi katseensa taas maarakennus puoleen.
Käpäliäni syyhytti yhä, ja tunsin oloni kiusaantuneeksi. *Mikä minulla on? Ehkä pitäisi käydä parantajan pesällä...* Pudistelin kuitenkin nopeasti päätäni, ja tunne katosi.
Mietin kummaa tuntemusta ihan vielä sittenkin, kun olin käynyt makuulle sammalalusilleni. Syksytassu tuhosi edessäni, ja rentouduin hieman katsellessani tuon tasaista hengitystä.

//Syksy? Mini... D:

Nimi: Kipinä

24.10.2017 14:57
Syksytassu, Myrskyklaani

Syksytassu räpytteli silmiään, kun pentu hyppeli heidän eteensä ja esitteli itsensä Tillipennuksi. Syksytassu nousi ylös ja vastasi: "Minä olen Syksytassu. Ja hauska tutustua Tillipentu."
"Ja ei se mitään, vaikka keskeytitkin", hän rauhoitteli "Ei se ollut mitään tärkeää."
Syksytassu katseli Tillipentua. Eikö hänen pitäisi olla pentutarhassa? Syksytassu ajatteli ja kysyi: "Eikö sinun pitäisi olla pentutarhassa? On vielä aikaista."
Tillipentu ei vastannut, ja Syksytassu räpäytti silmiään ja naukaisi: "No, eipä se haittaa. Voit istua minun ja Pisaratassun kanssa ja kysellä, mitä haluat ja me voimme vastata parhaamme mukaan."
Tillipentu nyökkäsi ja istuutui Syksytassun viereen.
"Mitä haluat tietää?" Syksytassu kysyi ja katsoi pentua.

//Pisara? Tilli?

Nimi: Koirafani

23.10.2017 16:34
Tillipentu, Myrskyklaani

Tillipentu havahtui pentutarhassa unestaan. Samassa hän muisti lupauksensa Valkomarjalle. Tillipentu hiipi hiljaa pois Sinisiiven vierestä.
"Menen tutkimaan leiriä", kilpikonnakuvioinen naaras kuiskasi. Sinisiipi raotti silmiään ja sulki ne. Se merkitsi myöntymistä. Tillipentu hyppeli ulos pentutarhasta, eikä huomannut kahta kissaa, jotka hiipivät hänen peräänsä silmät kiiluen. Tillipentu hiipi parantajan aukiolle johtavan tunnelin suulle ja pujahti sisään. Tunnelin toisessa päässä naaras vilkaisi parantajan aukiolle. Valkomarjaa ei näkynyt missään ja Tillipentu arveli tuon olevan pesässään. Juuri, kun nuori naaras oli astumassa parantajan aukiolle hän tunsi painon hännällään.
"Minnekäs meidän pikku pentu on menossa?" kysyin ivallinen ääni hänen takaansa. Tillipentu kääntyi raivo silmissään ja kohtasi Mehiläispennun. Ruohopentu istui taaempana ja katseli käpälään vaicaantuneen oloisena.
"Mitä sinä teet?" Tillipentu sähisi.
"Oliko sinulla lupa mennä parantajan pesään tekeminen tuhojasi?" Mehiläispentu esitti vastakysymyksen.
"Jos joku niin sinä tekisit tuhoja siellä! Minä menen auttamaan Valkomarjaa! Hän itse suostui siihen!" Tillipentu sanoi.
"Vai niin. Mitähän Sinisiipi sanoo kuultuaan tökerön selityksesi?" Mehiläispentu naljaili. Tillipentu oli aikeassa sanoa jotain, mutta sitten tomera ääni hänen yläpuoleltaan sanoi:
"Mitähän Sinisiipi sanoo, kun saa kuulla että olette vastustaneet minun tahtoani?"
Se oli Valkomarja. Tillipentu riuhtaisi häntänsä Mehiläispennun otteesta, mikä aiheutti siihen pienet veriset jäljet. Tillipentu sähähti raivostuneena. Sitten hän muisti, että Valkomarja oli parantaja. Hänellä olisi varmasti jotain hänen häntäänsä.
"Nyt pentutarhaan. Selvitän tämän myöhemmin Sinisiiven kanssa" Valkomarja naukui.
"Mutta..." Mehiläispentu yritti.
"Ei", Valkomarja napautti. Kaksi pentua poistui tunnelista maristen hiljaisella äänellä. Valkomarja työnsi Tillipennun aukiolle. Hän poistui pesäänsä ja tuli sieltä käpälä täynnä jotain tahmeaa.
"Laitan sinun häntääsi hämähäkinseittiä", naarasparantaja kertoi. Hän levitti seitin Tillipennun häntään.
"Mitä voisin tehdä?" kilpikonnakuvioinen naaraspentu kysyi.
"Enpä tiedä. Mielestäni sinun pitäisi juuri nyt vain levätä" Valkomarja sanoi. Tillipentu ei voinut olla pettyneenpi. Valkomarja oli vielä erikseen luvannut! Mutta hän oli klaanin parantaja, joten Tillipentu päätti totella.
"Olisipa minulla oma oppilas", Valkomarja huokaisi. Tillipennun mieli kirkastui.
"Voisinko minä?"
"Voisitko sinä?"
"Kyllä!"
"Kyllä!"
"Tarvitaanko joku lupa?"
"Kysyn päälliköltä vielä asiasta. Mene nyt lepäämään."
Tillipentu kipitti takaisin pääaukiolle hyvillä mielin. Samassa hän huomasi kaksi kissaa lähellä toisiaan.
"Heippa! Keitä te olette? Minä olen Tillipentu", Tillipentu huudahti ja kipitti kahden kissan luokse. Kissojen kiusaantuneista ilmeistä päätellen heillä oli jotain meneillään.
"Oi anteeksi! Keskeytinkö jotain? Voin kyllä poistuakin", naaras naukui ystävällisesti ja heilautti hämähäkinseitin peittämää hännänpäätään.

//Syksy? Pisara?

Nimi: Silverglow

21.10.2017 10:23
Arviointi!

Syksytassu, Myrskyklaani: 17kp

Pisaratassu, Myrskyklaani: 15kp

Tillipentu, Myrskyklaani: 13kp

Nimi: Kipinä

20.10.2017 16:46
Syksytassu, Myrskyklaani

Syksytassu kallisti päätään. Miksi Pisaratassu oli noin hiljainen?
"Vaivaako sinua jokin?" naaras kysyi ystävältän. "Olet aika hiljainen."
Syksytassu kutsui kollia sivumalle. Pisaratassu lähti pienen epäröinni jälkeen naaran perään.
"Miten se oli erikoinen päivä?" Syksytassu kysyi.
"Kuule, jos sinua pelottaa etten pidä sinusta olet väärässä", hän jatkoi.
"Mietin illalla asiaa ja tajusin, että minäkin olen ihastunut sinuun!" Hän kuiskasi ja odotti kollin vastausta.

//Pisara?

Nimi: Silverglow

20.10.2017 16:14
Pisaratassu, Myrskyklaani

Nukuin yön yli hyvin ja rauhallisesti. Tunnustus oli nyt ohi, ja ilmeisesti Syksytassukin piti minusta, sillä niin hän ainakin oli sanonut. Eikä naarasoppilas aiemmin ollut valehdellut. Joskus tulevaisuudessa meillä voisi olla pentuja tai voisimme olla kumppaneita. Mutta eihän sillä ollut väliä, kunhan vain Syksytassu pitäisi minua ystävänä. Kilpikonnakuvioinen naaras oli juuri nyt ainoa, mitä halusin.
Venyttelin, ja haukottelin makeasti. Räpäytin silmiäni muutaman kerran ja kampesin itseni ulos pesästä.
Syksytassu istuskeli aukiolla ja näytti etsivän seuraa.
Epäröin hetken - enkä taatusti tiedä miksi - mutta lopulta päätin lähteä kävelemään varovasti naarasta kohti.
Saapuessani hänen luokse hän kääntyi katsomaan minua.
"Eilinen oli vähän erikoinen päivä, eikö?" kysyin hieman tönkösti ja epävarmasti yrittäessäni aloittaa keskustelun. Ennen tunnustusta jutteleminen naaraalle oli ollut lastenleikkiä, mutta nyt Syksytassu tuntui niin etäiseltä ja vieraalta kissalta. En tiennyt mikä minua vaivasi, ja päätin jäädä naaraan vierelle. Katselin tassujani ja odotin, mitä kilpikonnakuvioinen naaras sanoisi.

Nimi: Koirafani

19.10.2017 11:08
Tillipentu, Myrskyklaani

Pieni kilpikonnakuvioinen naaraspentu makasi pentutarhan lattialla. Sen ja kylmän maan erotti vain lämmin sammalpeti. Pennun vieressä kyhjötti kaksi muuta pentua, joidenka nimiksi se oli kuullut Ruohopentu ja Mehiläispentu. Kilpikonnakuvioisella ei ollut vielä omaa nimeä ja se halusi sellaisen. Pentujen vierellä makasi niiden emo. Tai eihän se oikeastaan niiden emo ollut. Sijaisemo vain. Kilpikonnakuvioinen tiesi sen. Se oli kuullut sijaisemon juttelevan jonkun toisen kanssa sen omista oikeista vanhemmista. Nytkin oli käynnissä keskustelu. Pentu syventyi kuuntelemaan sitä.
"Mitä järkeä sen hiirenaivoisen ääliön oli ottaa kumppani toisesta klaanista? Olisi hänen pitänyt tajuta, että siitä syntyisi pentuja!" sijaisemon ääni sähähti. Kilpikonnakuvioinen pentu tiesi, että nyt puhuttiin hänen vanhemmistaan. "Hiirenaivoisen ääliö" oli pennun isä ja toinen mainittu oli emo.
"No, hän on nyt kuitenkin häipynyt muiden penskojensa kanssa ja emokin on kuollut", toinen ääni toppuutteli.
"Onhan pentu suloinen, mutta miksi meidän pitäisi sitä hoitaa? Se kuuluu emonsa klaanille! Tästä pennusta ei ole meille muuta kuin haittaa!" sijaisemo sähisi raivoissaan.
"Rauhoitu, Sinisiipi!" toinen kissa huudahti. Sinisiipi tuhahti.
"Ruohopentu ja Mehiläispentu, menkää ulos leikkimään", Sinisiipi naukui tylysti. Kaksi kilpikonnakuvioista pentua vanhempaa pentua tepsutteli iloisesti puhuen ulos pentutarhasta. Kilpikonnakuvioinen ei osannut hillitä suunnatonta kateuttaan vanhempia pentuja kohtaan. Molemmat osasivat jo kävellä ja he olivat avanneet silmänsäkin. Kilpikonnkuvioinenkin olisi tahtonut olla niiden seurassa.
"Pitäisikö tuolle antaa nimi", toisen pesässä olevan kissan ääni sanoi havahduttaen kilpikonnakuvioisen pienokaisen.
"Anna sinä", Sinisiipi murisi ja marssi ilmeisesti ulos pesästä, sillä kaikki lämpö katosi pennun ympäriltä. Se vingahti. Nyt se oli saamassa oman nimen. Sen joka erotti sen muista kissoista.
"Voisit olla Tillipentu", kuningatar huokaisi. Tillipentu! Mahtava nimi tälle pikkuiselle. Nyt se oli onnellinen. Sillä oli jotakin mikä teki siitä erityisen.

Tillipentu taapersi Mehiläispennun perässä ulos pentutarhasta. Oli kulunut pari päivää pennun nimeämisestä ja nyt se oli avannut silmänsä ja oppinut kävelemään jotenkuten. Mehiläispentu odotti kärsimättömänä parin hännänmitan päässä Tillipemnusta.
"Tule jo! Olet hidas kuin etana!" Mehiläispentu marisi. Tillipentu ei jaksanut välittää nälvimisestä vaan ponnisteli reippaasti isomman pennun vanavedessä.
"Kyllä näkee, että sinusta tulee oppilas vasta meidän jälkeemme", Mehiläispentu totesi ylimielisesti. Että jotkut osasivat olla ärsyttäviä! Mehiläispennunkin piti koko ajan muistuttaa Tillipentua heidän ikäerostaan. Tillipentu ärähti ison alleen vihaisesti. Nyt hän päätti tanssia ihan oman pillinsä mukaan eikä totella jotain tyhmää rääpälettä. Okei, oli hänkin aikamoinen rääpäle vielä, mutta ei suinkaan tyhmä. Tillipentu mönki päättäväisesti kohti jonkin näköistä kallionhalkeamaa, välittämättä isomman pennun huudoista ja vastaväitteistä. Tillipentu alkoi päästä jyvälle kävelemisestä ja kipitti halkeamaan. Lyhyt tunneli johti isolle aukiolle. Aukiolla seisoi valkoinen naaras, joka hymyili Tillipennulle ystävällisesti. Naaraan takana oli pesä, josta lähti huumaava tuoksu.
"H-Hei,"Tillipentu sopersi hiljaisella äänellä.
"Heipä hei!" naaras naurahti rennosti. "Olen Valkomarja."
"Minä olen Tillipentu", naaraspentu naukui.
"Vai niin, olenkin nähnyt sinut pentutarhassa, kun isäsi toi sinut tänne" Valkomarja kehräsi. Taas Tillipennun isästä puhuttiin!
"Mitä sinä teet?" Tillipentu uskaltautui kysymään.
"Olen Myrskyklaaniin parantaja ja tehtäväni on hoitaa sairaita ja haavoittuneita kissoja", Valkomarja kertoi.
"Vau!" Tillipentu henkäisi. "Saanko auttaa?"
"Tietenkin, mutta tekisitkö sen vaikka huomenna, nyt minun on nimittäin lajiteltava yrttivarastoni ja siihen hommaan saat tutustua vähän myöhemmin", Valkomarja kehräsi.
"Onko tuo haju yrttien haju?" kilpikonnakuvioinen pentu kysyi vielä ennen kuin pujahti pois aukiolta. Valkomarja nyökkäsi. Tillipentu kipitti leiriaukion poikki takaisin pentutarhaan. Hän päätti, että heti seuraavana päivänä Valkomarjalla olisi uusi pikku apulainen.

//Jos joku haluu niin voi tulla katsomaan näitä pentutarhaan

Nimi: Kipinä

19.10.2017 10:46
Syksytassu, Myrskyklaani

Syksytassun silmät levisivät, kun Pisaratassu sanoi, että on ihastunut häneen!
*Oikeastikko?* naaras ajatteli ensimmäisenä.
"Oikeastikko?" hän kysyi Pisaratassulta.
Pisaratassu nyökkäsi.
Syksytassu kehräsi ja painautui häntä vastan.
"Vaikka osa klaanista ajattelee, että olen kotikisu?" hän vahvisti.
"Ihan sama, mitä muut ajattelevat!" Pisaratassu sanoi.
"Minäkin pidän sinusta hurjasti", Syksytassu kuiskasi. Syksytassu ei ollut vielä varma, että rakastiko Pisaratassua.
"Kysytäänkö voidaanko mennä saalistamaan?" Syksytassu kysyi ja kipitti kohti Mahlaturkkia.
Hän ja Pisaratassu palasivat suut täynä saalista leiriin ja Mahlaturkki antoi heile luvan syödä.
"Jaaetaanko tämä?" Syksytassu kysyi ja työnsi isoa kania, jonka he olivat löytäneet Pisaratassua kohti. Pisaratassu nyökkäsi ja he rupesivat syömään.
Ruuan jälkeen he vaihtoivat kieliä, kunnes lopulta Syksytassu lähti pesäänsä. Pisaratassu ehdotti, että hän voisi tulla mukaan, mutta nyt Syksytassu halusi olla yksin ja pudisti päätään kolille.
Syksytassu huokaisi. Hänen piti miettiä, että rakastiko hän todella Pisaratassua. Hän mietti, kunne shäntä rupesi nukuttamaan. Hän huomasi hämärästi, että Pisaratassu tuli pesään ja Syksytassu nyökkäsi hänelle ja nukahti.

//Pisara?

Nimi: Silverglow

19.10.2017 09:53
Pisaratassu, Myrskyklaani

"Olet minusta mukava myös", sanoin ja kohautin lapojani. En ollut vielä valmis myöntämään kenellekään - edes itselleni - jos tunsin jotain kilpikonnakuvioista naarasta kohtaan. Eikä se voinut olla mitään, minä pidin hänestä ystävänä.
"Hei, Pisaratassu!" Aaltosilmä tuli luoksemme. "Meillä olisi taisteluharjoitukset", hän jatkoi ja nousin ylös.
"Voiko Syksytassu tulla mukaan?" kysyin mitään ajattelematta.
Aaltosilmän suu kaartui lämpimään hymyyn.
"Tietysti, jos hänen mestarilleen sopii."
Hetken kuluttua olimme Syksytassun ja tuon mestarin kanssa harjoituskuopalla.
"Selvä. Opetamme teille taisteluliikkeitä, joita opettelette. Menemme eteenpäin harjoituksissa sitä mukaa kun opitte." Nyökkäsin ja istuin alas katselemaan Mahlaturkkia ja Aaltosilmää.
Olimme kävelemässä leiriin hiekkakuopalta. Taisteluharjoitukset olivat omasta mielestäni sujuneet ihan hyvin, ja olimme saaneet opeteltua monta uutta liikettä.
Leirissä jäin hetkeksi aukiolle miettimään jotakin, ja huomasin sivusilmällä Syksytassun kävelevän oppilaiden pesää kohti. Avasin suuni sanoakseni jotain, mutta unohdin saman tien mitä minun piti sanoa, ja lähdin kävelemään naaraan perään.
Seuraavana aamuna jäin ihan laiskuuttani sammalpedilleni, ja makoilin siinä karaten totuutta. Olin illalla katsellut pitkään Syksytassua, ja tuntenut kovaa halua maata tuon vieressä. Sen jälkeen aivan aamun sarastaessa, olin mielessäni sanonut, että minulla olisi mahdollisuuksia, koska hän on Myrskyklaanista. Olin siis nyt aivan varma siitä, että olin hieman - enkä todellakaan aikonut myöntää miten paljon! - ihastunut kilpikonnakuvioiseen naaraaseen. Onnekseni kuitenkin Aaltosilmä oli saanut viheryskän, ja makasi nyt parantajan pesässä, joten Mahlaturkki aikoi pitää vapaapäivän, koska minä ja Syksytassu halusimme harjoitella yhdessä.
Yhtäkkiä huomasin liikettä edessäni, ja tajusin että Syksytassu oli nousemassa ylös.
"Syksytassu!" sihahdin, ja kampesin itseni seisomaan.
"Tule ulos", sanoin ja viittasin hännälläni suuaukkoa kohti.
Syksytassu tuli ymmällään perässäni hieman leirin ulkopuolelle, hiljaiseen paikkaan.
"Asiaa", sanoin ja viittasin naarasoppilasta istumaan. Kun hän istui, kokosin itseni ja huokaisin. Ikuisuudelta tuntuvan hiljaisuuden jälkeen avasin suuni ja sanoin:
"Olen ihastunut sinuun."

//Syksy?


Nimi: Kipinä

18.10.2017 15:47
Syksytassu, Myrskyklaani

Syksytassun silmät levisivät.
"Oikeastikko?" Syksytassu kysyi hämmästyneenä "Mitä Ruusupuro oikeastaan näkee hänessä?" naaras ihmetteli.
"Olin tänään taisteluharjoituksissa", Syksytassu hyppäsi toiseen asiaan.
"Mitä sinä teit?" naaras kysyi Pisaratassulta. Hänestä kolli oli mukava. *Hän ei ainakaan nälvi minua kotikisunjuuristani!* naaras ajatteli iloisena.
"Minusta sinä olet mukava", hän naukaisi kolille.
"Haluatko tästä osan?" Syksytassu kysyi ja työnsi aloittamaansa oravaa kolille.
Pisaratassu nyökkäsi ja haukkasi oravaa.
"Kuten jo sanoin, minusata olet mukava", Syksytassu naukui ja jatkoi "Pidätkö sinä minusta?" hän kysyi kolillilta.

//Pisara? Tällänen pätkä tuli.

Nimi: Silverglow

18.10.2017 14:37
Pisaratassu, Myrskyklaani

Raotin silmiäni auringon sarastaessa oksien läpi. Yllätyin, kun näin Syksytassun nukkuvan edessäni. Sitten muistin, että hänestä oli tullut edellisenä päivänä oppilas. Katselin hetken naarasta ennen kuin nousin ylös ja astelin varovasti muita herättämättä ulos.
Ulkona ravistelin hieman sammaleista turkkiani ja kävelin mestarini Aaltosilmän luo, joka istui Ruusupuron kanssa Suurkiven juurella.
"Hei", nau´uin hieman väsyneesti, mutta yritin olla näyttämättä sitä.
"Hei, Pisaratassu", Aaltosilmä vastasi iloisen ja yllättyneen kuuloisena.
"Tule toki juttelemaan kanssamme", Ruusupuro ehdotti ja laskeuduin maahan makaamaan.
"Mutta minun mielestäni Syksytassu voi jäädä, ja sillä selvä. Vaikka hänellä olisikin kotikisujuuria, voihan hänestä tulla yhtälailla soturi kuin meistä klaanisyntyisistäkin", Aaltosilmä naukui meille. Minä nyökkäsin, ja katselin Ruusupuron reaktiota.
"No.. joo... onhan se jos sinä sanot." Soturi vilkuili lähes koko ajan lapansa yli Tuliturkkiin, joka istui muutaman ketunmitan päässä heistä.
"Mitä? Pelkäätkö että hän syö sinut?" Aaltosilmä kysyi kiusoittelevaan sävyyn.
"Minä? Ei, en.. minä vain..." Ruusupuro laski katseensa maahan.
"Toivon huomiota häneltä", Ruusupuro mumisi ja pyöritteli kiveä tassullaan.
Yllätyin. Mitä Ruusupuro näki äksyilevässä varapäällikössä?
"Taidat pitää hänestä?" Aaltosilmä kysyi myötätuntoisesti. Keskityin taas siihen, mitä Ruusupuro mahtaisi sanoa, sillä tämä vaikutti kiinnostavalta. Ruusupuro nyökkäsi vaivihkaa ja vilkaisi taas nyt venyttelevää kollia.
Harjoitusten jälkeen leiriin palattuani suunnistin suoraan tuoresaaliskasalle.
Syksytassu loikoili sen lähettyvillä ja söi hyvätuulisesti. Menin naaraan viereen syömään.
"Oliko kiva päivä?" kysyin ja haukkasin palan valikoimastani hiirestä.
Syksytassu nyökkäsi.
"Arvaa mitä!" sanoin yhtäkkiä ja madalsin hiukan ääntäni.
"Ruusupuro tykkää Tuliturkista", kuiskasin ja jäin odottamaan naaraan reaktiota.

//Syksy?

Nimi: Kipinä

18.10.2017 12:31
Syksytassu, Myrskyklaani

Syksypentu hyppi edestakaisin liian innoissaan pysyäkseen paikaallaan. *Minusta tulee tänään oppilas!* hän ajatteli innoissaan. *Kenestähän tulee mestarini?* hän ajatteli jännittyneenä. Hän nuolaisi selkäänsä ja huomsi, että hänen karvansa olivat ihan sekaisin. *Hups, pitää näköjään nuolla uudestaan turkki, koska kuningattaret olivat sanoneet, että nimitysmenoissa pitää olla siisti.* Syksypentu huokaisi ja rupesi nuolemaan turkkiaan uudestaan.

"Saapukoon jokainen oman riistansa metsästämään kykenevä suurkivelle klaanikokoukseen?" Syksypentu kuuli ulvahduksen.
Syksypentu tassutti ulos pentutarhasta ja istuutui Kasteviiksen viereen.
"Syksypentu on elänyt klaanissa kuusi kuuta, ja hän on valmis soturioppilaan koulutukseen", Harmaatähti kuulutti "Syksypentu, tule eteen."
Syksypentu hyppi eteen ja käänsi pyöreät silmänsä kohti päällikköä. Harmaatähti kehräsi.
"Tästä päivästä alkaen aina siihen päivään asti, jona hän on ansainnut soturinimensä kutsuttakoon tätä oppilasta Syksytassuksi!" Harmaatähti julisti.
"Mahlaturkki", päällikkö kutsui kollia.
"Olet valmis saamaan oppilaan ja olet osittautunut olevasi voimakas ja rohkea soturi ja toivon, että siirrrät nämä ominaisuudet Syksytassulle", Harmaatähti naukui, ja Syksytassu kipitti Mahlaturkin luo ja kosketti neniä kollin kanssa.
"Syksytassu, Syksytassu!" klaani hurrasi, vaikka Syksytassu huomasi, että kaikki eivät hurrannnet hänelle. *Miten he näkevät minussa vain pehmeän kotikisun?* Syksytassu ajatteli murheellisena *Minä kuitenkin näytän heille! Minusta tulee mahtava soturi!* Syksytassu ajatteli uhmakkaana.
"Mitä teemme tänään?" Syksytassu kysyi mestariltaan.
"Kierräämme pian rajat", Mahlaturkki vastasi.

Syksytassu nyökkäsi ja odotti kärsivällisesti, että Mahlaturkki sanoisi milloin lähdetään.
Syksytassu kuuli kuinka jotkut soturit keskusteliva, jostain. Hän höristi korviiaan kuullakseen, mistä soturit puhuivat.
"Mitähän seuraavaksi, kun nyt nimitetään kotikisuja oppilaiksi? Oraviako?" joku soturi kähisi, äänestä päätellen vanha.
"Niin, mitä Harmaatähti oikein ajatteli, kun otti sen kotikisun klaaniin?" toinen soturi murisi.
Syksytassu kääntyi kohti sotureita ja murisi: "Minusta tulee mahtava soturi!"
Siinä oli kolme kissaa, joista yksi oli todella vanha musta naaras, yksi harmahtava kolli ja viimeinen musta naaras.
Harmaa kolli pyöritteli silmiään: "Ihanko totta? Sepä hauska kuulla!" kolli naukui pilkallisesti.
"Minusta taas tuntuu, että saat kiinni juuri ja juuri metsän vanhimman ja hitaimma hiiren!" Musta naaras naukui ivallisesti.
"No no, äläpäs nyt Myrskymieli!" vanha naaras kähisi "Hän tuskin saa mitään kiinni!"
"Saanpas paremmin, kuin te!" Syksytassu tuhahti.
"Niinkö?" Myrskymieli tuhahti pilkallisesti.
Harmaa kolli tassutti hänen viereensä ja kumartui hänen yleensä: "En usko!"
Vanha naaras tuuppasi kollin pois: "Pois siitä Raitahäntä! Minulla on ehdotus: Jos saat enemmän saalista, kuin Myrskymieli tai Raitahäntä, me lopetamme sinun nälvimisen. Jos et saa enemmän, joudut vaihtamaan makuualusemme, etsimään punkit ja hakemaan tuoresaalista meille kuun ajan."
Syksytassu siristi silmiään ja naukui: "Tuo on epäreilua!"
"Lopettakaa!" Syksytassun takaa kuului murinaa ja naaras kääntyi ääntä kohti ja huomasi, että siinä oli Harmaatähti.
"Myrskymieli ja Raitahäntä menkää Tuliturkin luo,hän järjestää metsästyspartioita. Ja sinä Tuhkaturkki, luulisi, että sinula olisi vähän järkeä päässä!"
Tuhkaturkki murahti ja kääntyi ja marssi klaaninvanhimpien pesälle.
"Anteeksi", Syksytassu mutisi.
"Ei se mitään", Harmaatähti murahti ja kääntyi pois päätään puistellen.
*Kunpa minut hyväksyttäisiin sellaisena, kuin olen* Syksytassu ajatteli murheellisena.

©2017 Juuripolku - suntuubi.com