Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Tarinat

Tänne liittyneet kirjoittelevat tarinoita hahmoillaan. Tarinoista saa pituuden ja laadun mukaan kp:ita, joilla kehität hahmoasi ja joilla voit päästä toivomustesi mukaan johonkin ryhmään (esim. suositut, urheilijat yms.). Tarina voisi mieluusti olla vähintään kymmenen riviä pitkä, mutta muuten ei ole rajaa tarinan pituudelle.

Oikoluethan aina tarinasi ennen lähettämistä! Se vähentää kirjoitusvirheiden määrää.
Laita nimi-kohtaan nettinimesi ja tarinasi alkuun hahmosi nimi! :)

 

Puheenvuorot eri riveille, että tarina saa selvyyttä.
 

  • Jos puheenvuoro yleensä loppuisi pisteeseen, niin loppuun ei tule pistettä, vaan heittomerkkien jälkeen laitetaan pilkku. Pilkkua ei tule kysymys- tai huutomerkkien kanssa. Esimerkiksi:
     
  • "Hei Emily!" huusin ystävälleni.
  • "Hei Emily", sanoin ystävälleni.
  • "Oletko Emily?" kysyin tytöltä.
     
  • Jos haluat jonkun muun jatkavan tarinaasi, laita tarinan loppuun //-merkit ja sitten hahmon nimi, jonka haluat jatkavan.
     
  • Kirjoita mieluiten imperfektissä, eli menneessä muodossa.
  • Autohittaaminen, eli toisen kirjoittajan hahmon käyttäminen vakavammin on ehdottomasti kielletty, ja jos huomaat jonkun autohittaavan vakavammin, on siitä viipymättä ilmoitettava ylläpidolle!

Vakavaa autohittaamista on esimerkiksi: Toisen roolijan hahmon ja sinun hahmon välille esim. syntyvä rakkaus.

 

Muuta:

​Vuodenaika:​ Vuodenaika on sama (ainakin melkein) kuin pohjoisella pallonpuoliskolla, joten voit selvittää sen katsomalla ulos ikkunasta. Jos et kuitenkaan sitä kykene näkemään, vuodenaika on ​loppusyksy.

Sisäoppilaitoksen säännöt:

1. Laitoksen alueelta ei saa poistua, ellei ole opettajan/huoltajan lupaa.

2. Jokaisella täytyy olla hauskaa, ei kiusata tai käydä väkivaltaiseksi!

3. Arkipäivisin sängyssä täytyy olla viimeistään kello yhdeksältä. Nukkua ei tarvitse, kunhan pysyy hiljaa. Viikonloppuisin kello kymmeneltä.

4. Jos myöhästyt tunneilta kolme kertaa saman lukujärjestyksen aikana, saat jälki-istuntoa. 

5. Siivoa omat roskasi! Älä jätä niitä lojumaan ympäri käytäviä.

 

 

 1  2  > [ Kirjoita ]

Nimi: Silverglow

14.11.2018 15:37
EI TARINOITA!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! !!

Jaah… tuntuu erittäin oudolta, kun joudun teille tällaisen rajan laittamaan ihan oman laiskuuteni takia :(
Syy on siis se, että arvioitavia tarinoita on kertynyt jo kaksi sivua, ja ne tulisi arvioida. En siis mitenkään voi antaa teidän vielä kirjoittaa uusia tarinoita, ennen kuin aiemmat on arvioitu. Mutta ei hätää, arvioinnissa ei kestä kauaa! :)

Nimi: Ekku

12.11.2018 18:53
'Aina se uusi tyttö, aina uusi oppilas', Lizzie mietti kävelleessään koulun käytävää. Selässä reppu ja vasen käsi puristi pienen matkalaukun sankaa, oikea käsi pysyi taskussa piilossa. Päällään naisen alulla oli tummat farkut ja tumman puhuva bändipaita sekä huppari. Pitkät tummat hiukset oli kasattu huolimattomalle nutturalle pään päälle. Lizzien takana sulkeutui ovi ja tyttö käänsi päänsä. Se joka juuri oli pitänyt ääntä, oli jo poissa. Lizzie oli ohjattu oleskelutilaan, joka oli tähän aikaan tyhjänä. Sunnuntai aamu kello puoli yhdeksän. Isän ja äidin oli pakko lähteä tänään aamulla lentokentälle ja kuljettaja oli heittänyt Lizzien heidän lähdettyään. Ja tässä sitä oltiin, yksin uudessa koulussa. Hän ei osannut suunnistaa koulussa, joten käveli sohvien luokse. Hän laittoi reppunsa sohvalle ja asetti lentolaukun sohvan viereen. Jäi itse seisomaan sohvan viereen ja kaivoi puhelimen taskustaan. Lizzie näppäili puhelintaan ja valitsi valikosta äidin numeron. Kun äiti ei vastannut, tyttö naputteli tälle viestin. 'Muistittehan ilmoittaa rehtorilleni tulostani? Täällä ei ole ketään', viestissä luki. Lizzie laittoi puhelimen takaisin taskuun ja toivoi taivaalta ihmettä - edes sammakkoa joka näyttäisi tien omaan huoneeseen. Naisen alku avasi hiuksensa ja heilutteli päätään. Pitkät tummat hiukset ylsivät puoliselkään, korostaen tytön tummanruskeita silmiä. Tyttö heilautti päänsä alaspäin ja solmi hiukset uudelle nutturalle. Hän heittäytyi sohvalle ja jäi odottamaan vastausta äidiltään.

Pelattuaan puolisen tuntia Hill Claim Racingia, naisen alku kyllästyi odottamaan ja avasi saamansa sähköpostin. Missään ei mainittu huoneen numeroa eikä mitään puhelinnumeroa - outoa sinänsä. Lizzie yritti soittaa uudelleen äidille, saamatta vastausta. Hän soitti isälle, sama juttu.
'Varmasti hässivät jossain', naisen alku sanoi puoliääneen väheksyen. Hän soitti Harrylle, perheen omalle kuljettajalle, joka vastasi jo toisen tuuttauksen jälkeen.
'Harry, porukat unohtivat ilmoittaa että saavun tänään. Ei täällä ole ketään', Lizzie sanoi peittämättä halveksuuntaansa.
'Eikö ketään? Oletko kokeillut soittaa vanhemmillesi?' Harry vastasi.
'Mitä luulet?'
'Ovat varmaan lentokoneessa jo... No, minä yritän saada Fannyn kiinni, soitan sinulle pian.'
'Hyvä on, mutta saa kyllä tulla hakemaan pois', Lizzie sanoi vielä ennenkuin Harry sulki puhelimen. Fanny oli sihteeri, jonka oli tarkoitus hoitaa isän työtapaamisia mutta päätyi välillä hoitamaan myös perheen omia juttuja. Avasin varmaan sadatta kertaa Instagramin ja päivitin feedin - ei uusia julkaisuja. Tyttö lukitsi puhelimen ja laittoi sen hupparin taskuun. Tyttö rukoili nyt taivaalta opassammakkoa. Halusi vain huoneeseen tai edes kupin kahvia. Kun mitään ei tapahtunut, tyttö laskeutui kyljelleen sohvalle puolimakaavaan asentoon. Lizzie halasi reppuaan tiukasti, silmät suljettuina. Taisi hän torkahtaakin...

// Joku helppaamaan Lizzietä D: ?

Nimi: Windy

12.11.2018 15:34
Primrose Laurent, -

Makailin sängyssä ja yritin keskittyä biisin sanoihin. ”But I know I don't posses you.
So go away, God bless you.
You are still my love and my life.
Still my one and only.”
Otin kuulokkeet pois korvilta ja kävelin ikkunalle. Taas. Huoneeni oli osasto kolmosella ja kerros oli kai seitsemän, en ollut käynyt ulkona niin en tiennyt.
Näin vanhan koulun rauniot, suurin osa oli siivottu pois, mutta silmäni löysivät paikan helposti. Niin kuin aiemminkin.
Uusi koulu oli toisella puolella, eikä se näkynyt ikkunastani.

Hoitaja tuli huoneeseeni ja laskeuduin ikkunalaudalta.
”Mietin, mahtaisitko haluta käydä nuortenhuoneessa?” hän kysyi ja astelin sängyn viereen.
”En tiedä, vaikka”, vastasin vastahakoisesti ja lähdin hoitajan perään.
Matkalla oli muutamia ovia, ehkä kolme tai neljä. Jokaisessa oli numero ja nimi, joista luin muutamia: 711 Alyssa, 712 Mia, 713 Valentine.

Hoitaja ohjasi minut hissiin, joka näytti numeroa 7. Siis seitsemäs kerros. Katsoin, kuinka hoitaja näytti lukijalle pientä, mustaa muoviliuskaa ja painoi nappia jossa oli kohokirjaimilla numero 5. Hissi lähti liikkeelle ja liikkui rauhallisesti. Varmaan leikkauspotilaiden takia, vaikka kun katselin ympärilleni tajusin, että hissiin mahtuisi juuri ja juuri pieni sänky, ei sairaalasänkyä, saati hoitajaa lisäksi.
Astuin hissistä ulos, kun ovet olivat vasta hieman raollaan. Hoitaja kääntyi oikealle ja avasi oven, jossa oli numero 549.
”Tässä, mene vain”, hän sanoi ja lähti. Katsoin sisään varovasti ja suljin oven perässäni, kun astuin sisään.
”Hei!” tyttö, jolla oli rento t-paita ja verkkarit, hihkaisi.
”Mikä sun nimi on? Mä oon Lydia”, toinen tyttö hänen vieressä kysyi.
”Mun nimi on Primrose, mut kaverit sanoo Primiksi”, sanoin ja asetuin heidän kanssaan säkkituoleilla täytettyyn nurkkaan.

Nimi: Silverglow

07.11.2018 09:42
Ellén Farley, suositut

Minua väsytti edelleen. Olin juuri herännyt, ja minusta tuntui, kuin kello olisi ollut vasta kaksitoista. Mutta oli jo aamu. Tiesin sen siitä, että suoraan oven yläpuolella oli kello, joka bäytti puoli kahdeksaa. Mutta tänään oli lauantai, eikä siksi koulua. James voisi siis tulla milloin tahansa.
Suljin silmäni uudestaan, ja kuulostelin sairaalan aamutoimia. Käytävältä kuului puhetta, ja tajusin, että viileä ilmavirta levisi huoneessa. Avasin silmäni, ja huomasin hoitajan avanneen oven.
”Tässä hän on.”
Huoneeseen astui kaksi tuttua hahmoa. Suuni levisi hymyyn.
”Äiti! Isä!”
”Hei.. anteeksi ettemme päässeet aiemmin, sinulla on varmasti ollut rankkaa”, äitini totesi ja käveli vierelleni. Hän laskeutui siihen niin, että sai silitettyä päätäni.
”Saimme tiedon vasta toissapäivänä, ja emme eilen mitenkään olisi voineet tulla. Tulimme siis nyt”, isä kertoi.
”Ei minua haittaa. Olen vain iloinen että tulitte”, sanoin hymyillen.
Siinä he olivat hetken, kyselivät ja kertoivat, puhuivat. Ja sitten heidän pitikin lähteä. Hyvästelim heidät, kun he katosivat oviaukosta käytävän puolelle.
Sitten James tuli,
”James! Arvaa mitä! Pääsen tänään pois sairaalasta!”
”Oikeastiko?” Nyökkäsin innokkaana, ja James hymyili minulla.
”Sehän on mahtavaa.” Syntyi pitkä hiljaisuus. Se häiritsi minua, sillä minun ja Ja esin keskusteluissa oli mielestäni aivan liikaapitkiä taukoja.
”No, lähdetkö jo nyt?”
”En tiedä. Kysyn hoitajalta, kun hän seuraavan kerran tänne tulee”, sanoin pojalle. James myökkäsi, ja samaan aikaan hoitaja tuli,
”Huomenta Ellén, huomenta James”, hoitaja tervehti. Hymähdin. Hän oli jo oppinut, että James tulee aikaisin viikonloppuisin.
”Moneltako minä pääsen lähtemään?” kysyin.
”Kunhan olet syönyt aamupalan. Tässä.” Hoitaja laski syliini hopeisen tarjottimen, jossa aamupalani oli. Yritin syödä sen mahdollisimman nopeasti, kuitenkin ahmimatta liikaa. James katseli minua ja aamupalaani.

Astuin sairaalan ovista ulos. Se tuntui ihanalta. En ollut ollut ulkona viikkoon. Ja vaikkei se kuulostakaan niin ihmeelliseltä, sitä se oli minulle.
James käveli kanssani koululle, ja näytti minulle, missä huoneemme sijaitsi. Kun astuin ovesta sisälle, huomasin heti, että huone oli selkeästi kahdelle tarkoitetttu. Joku oli pelastanut vaatteeni, jotka nyt olivat siististi viikattuina sängylläni. Läppärini seisoi yöpöydälläni. Sitten katseeni siirtyi sänkyihin. Jamesin oli ovelta katsottuna oikeassa nurkassa, ja se oli epäsiisti. Siinä oli sinimusta peitto. Vilkaisin omaa sänkyäni. Oranssinpunainen peitto, kauniisti pedattuna sängyllä. Hymyilin.
Vaatekaapit olivat ovien vieressä, ja kävin nostamassa vaatteeni sängyltäni. Sulloin ne kaappiin, tai no, en sullonut. Asettelin ne siististi henkareihin ja pinoihin. James avasi oman kaappinsa. Se ei ollut kovin siisti. Minua nauratti.
Vaatekaapini vieressä, seinää kohti oli huonekasvi. Minusta tuntui, että minun kuului siitä itse huolehtia. Mutta se ei haitannut minua, sillä olin vain iloinen päästessäni pois sairaalasta.
”Mitä pidät?” Jamesin sanat herättivöt minut taas todellisuuteen.
”Ihana.. täällä on varmasti mukava asua”, totesin pojalle. Kävelin sängylleni, ja istahdin siihen. Sänky oli paljon pehmeämpi, kuin olin odottanut.
”Pidän tästä enemmän kuin vanhasta sisäoppilaitoksesta. Entä sinä?” poika kysyi.
”Ehdottomasti!”

Illalla en saanut unta. Se ei johtunut siitä, että olisin surullinen. Se johtui siitä, että en vielä ollut tottunut sängyn pehmoisuuteen ja muutenkaan jakamaan huonetta pojan kanssa. Minusta tuntui, että James nukahti puoleltaöin, viimeistään. Minulta siihen kesti muutama runti pidempään. Mutta silti nukahdin.

//Joku?

Nimi: Windy

07.11.2018 09:39
Primrose Laurent, -

Oli iltapäivä, toimenpiteet ohi ja makoilin sängyssä. Tuloksissa menisi vähintään päivä.
Aurinko oli melkein painunut pilviverhon taa. Olihan jo marraskuu ja kello melkein viisi. Nousin ylös ja tepastelin ikkunalle. Katsoin autoja jotka vilistivät ohi. Niitä ajoi kiireiset työntekijät, joilla ei ollut aikaa paleneelle koululle, saati sen oppilaille. Kadulla käveli koululaisia, jotka palasivat koulusta, onnellisen perheen luo, juuri ajoissa päivällispöytään. Kuukan ei tiennyt muutaman kilometrin päässä olevasta palaneesta koulusta, ja vaikka olisivat tienneet mitä asia heitä liikutti?
Palasin takaisin sänkyyn, kun joku astui ovesta sisään tarjotin mukanaan.
”Toin ruokaa”, nuori nainen sanoi ja laski tarjottimen pöydälleni. Katselin sitä ja näkökenttäni rajat alkoivat sumentua.
*Ohi se menee, verensokeri on vain alhaalla. Pitää vain syödä jotain.* ajattelin. Otin leivän tarjottimen reunalta ja aloin jäystää sitä.
Jossain vaiheessa menin tajuttamoksi, enkä muista mitään.
Heräsin ja ympärilläni tulvi ihmisiä joista jokainen teki jotain. Katsoin kuinka yksi otti minusta verikokeen ja toinen annosteli jonkinnäköisiä pillereitä. Varmaan lääkkeitä.
Yritin nousta istumaan, mutta yksi hoitajista laittoi kätensä olkapäälleni ja laskeuduin makuuasentoon.
”Mitä tapahtui?” kysyin ja katselin ympärilleni. Olin eri huoneessa, leipä oli pudonnut ja ympärilläni oli muutamia laitteita, jotka piippailivat eri tahtiin.
”Sinulla on epilepsia. Diagnoosi oli epävarma, mutta tämä vahvisti sen”, hoitaja kertoi.
”Mitä nyt tapahtuu?” kysyin.
”Joudut olemaan sairaalassa muutaman päivän ja kun saamme lääkityksen kuntoon, pääset kotiin”, hän jatkoi ja alkoi siivota paikkoja.
”Syö nuo”, nainen ojensi minulle yhden pyöreän ja litteän pillerin ja yhden soikean pillerin.
Otin pöydältä vesilasin ja nielin pillerit.
Hoitajat alkoivat tehdä lähtöä ja jättivät minut yksin.

//Ellen?

Nimi: Silverglow

06.11.2018 14:27
James Wilson, -

Harpoin sisälle koulun ovista ja olin kiitollinen siitä, että kukaan ei ollut siellä. Saavuinkin pian poikien vessaan, ja otin paperitukon, ja aloin putsata verta kasvoiltani.
Vessassa hetken oltuani kuivailemassa verta ja siistimässä kasvoja, verenvuoto tyrehtyi. Olin iloinen siitä, ja lähdin pois vessasta. Tuntui, että oli mennyt tunteja, mutta huomasin aikaa kuluneen vain ihan vähän. Kävelin takaisin ulos, ja näin Nolan.
Nola selkeästi tanssi. Se saattoi kuulostaa oudolta, mutten aiemmin ollut nähnyt kenenkään tanssivan, tai tanssinut itse. Se ei minua kauheasti kiinnostanut. Mutta vaikken mikään asiantuntija ollutkaan, näin, että Nola tanssi hyvin. Ja mikä minä muutenkaan olisin ollut häntä arvostelemaan.
En sanonut mitään, jäin vain katselemaan, kun Nola liikkui edessäni. Olin erottavinani Nolan äänen. En kuullut mitä hän lauloi, luultavasti jonkun soittamansa laulun sanoja. Mutta sen kuulin, että Nola lauloi.
Sitten Nola lopetti. Hän otti reppunsa ja kännykkänsä ja veti kuulokkeet pois korvista. Silloin hän näki minut.
"James!" tyttö älähti, selkeästi hän oli säikähtänyt minua.
"Tanssit hienosti", sanoin, ja katsoin Nolan reaktiota. Nola näytti hieman pöllämystyneeltä ja nololta. Silloin muistin, että Ellén oli laittanut minulle viestiä, jota en aiemmin ollut ehtinyt lukea. Kaivoin kännykkäni esiin repusta, ja tajusin hämärästi, että Nola katseli minua.
´Tuu tänne hetimmiten. Mulla on asiaa! :)´
´Joo. Koulu loppu just. Ja ihan btw, sun exäs veti mua turpiin...´
Ellén oli tullut paikalle, ja kirjoitti viestiä.
´MITÄ?!?!´
Minua nauratti. Pysytin kuvittelemaan Ellénin ilmeen, kun hän näki viestini. Sen lisäksi minusta alkoi tuntua, että aloin ihastua Elléniin. Ja se oli outoa. En ollut koskaan aikaisemmin ihastunut kehenkään, vaikka aika monet olivat ihastuneet minuun. Huokaisin ja hymyilin. Sitten vilkaisin Nolaan ja pahoittelin joutuvani lähtemään. Ja sitten lähdin kohti sairaalaa.

//Prim tai Nola? Kirjotan joskus Elillä :)

Nimi: Ghost

06.11.2018 10:39
Pira Nola Valentine, -

Vaelsin ajatuksissani jonnekin. En tiennyt minne enkä myöskään pahemmin välittänyt. Reppu roikkuin vain toisella olallani, joka alkoi kipeytyä pikkuhiljaa. Vaaleat kenkäni peittyivät kuraan – maa kun oli mörkö ja mutainen sateesta –, mutten välittänyt vaikka yleensä vältin kantamasta likaa mukanani etten vahinhossa sotkisi kemianvä kokeilujani. Minua ei hetkauttanut edes vasemmassa nilkassa tykyttävä kipu, jonka aiheutti haava jonka olin saanut paetessani tulipaloa.
Jokin kaihersi sisintäni. Mutten tiennyt mikä. Se yritti pyrkiä tietoisuuteeni, mutten saanut siitå otetta vaan se luisui pois. Huokaisin. Keksisin varmaan mistä oli kyse, jos sen aika olisi, mutta en jaksanut huolehtia siitä sen enempää.

Näin minulle aiemmin puhuneen pojan, Jamesin, jolla oli naama aivan veren peitossa. Tuo harppoi kohti ovia ja sisällepäin.
"James?" kysyin mutta ääneni oli niin vaisu että köhäisin ja yritin uudestaan. "James!?" Poika kääntyi minuun päin.
"Moi", tuo mutisi varoen että veri ek valunut hänen suuhunsa.
Kävelin pojan luokse joka oli pysähtynyt odottamaan minua.
"Mitä ... on käynyt?" kysyi hiljaa varovasti. En halunnut udella mutta tilanne näytti melko pahalta.
"Sain turpiini", pojan äänessä häivähti turhautuminen ja ... suuttumus?
"Asia selvä", sanoin. En halunnut udella enempää koska tiesin ettei poika noin 87% varmuudella vastaisi vasn totesin:
"Pärjäile. Ja putsaa tuo veri." Poika mutisi jotain, josta en saanut selvää, kun käännyin ja lähdin kävelemään poispäin.

Matkani päättyin väliaikaiskoulun taakse, jossa ei ollut ketään. Laskin repun maahani. Yritin sulatella tapahtumia.
Olin jutellut jonkun suurinpiirtein ikäiseni kanssa ensimmäisen kerran ... noin seitsemääm vuoteen. Ehkö jopa kahdeksaan tai yhdeksään. Ja vieöäpä kahteen kertaan. En voinut käsittää sitä.

Kaivoin repustanu puhelimeni ja pienet bluetooth-nappikuulokkeet. Kuulokkeen laitoin korviini – yhdistettyäni ne ensin puhelimeen –, ja käynnistin musiikin, jonka olin itse sanoittanut uudelleen, uusimpana musiikkiprojektinani.
Laskin puhelimen maahan ja heittäydyin tanssimaan musiikin tahtiin tanssikoreografiaa jonka olin itse kehittänyt siihen minulle rakkaaseen lauluun.

Liitäessä musiikin mukana asfaltilla ja lauleskellen lauluni sanoja, unohdin pian kaiken muun, ja jäljellä oli vain minä, musiikki ja tanssikoreografia, joka meni jo kuin luonnostaan. Suoraan lihasmuistista.

// Nolan saa tulla keskeyttää. Joku?

Nimi: Silverglow

05.11.2018 19:25
Ellén Farley, suositut

Makasin sängyssä. Minulle oli tehty kaikki toimenpiteet, ja kaikki oli kunnossa. Hoitajat olivat kertoneet, että minun tuli enää levätä päivä tai pari, ja sitten saisin palata takaisin kouluun. Ja mitä kouluun tuli, James oli laittanut minulle viestiä. Hän oli kertonut, että uudessa, väliaikaisessa koulussamme oli jokaiselle oppilaalle yhden tai kahden hengen huoneet. Ja kuinkas muutenkaan, minä olin Jamesin kanssa. Ja se ei todellakaan haitannut minua, päinvastoin!
James oli kertonut myös, että koulun uudelleenrakentamisessa kestäisi varmaan yhdestä kolmeen vuoteen. Meillä oli siis paljon aikaa tottua uuteen sisäoppilaitokseemme, joka kuitenkin olisi vain väliaikainen. James oli myös kertonut minulle kaikki koulun säännöt, jotka olivat ainakin melkein samat kuin aiemminkin. Ainoa muutos oli erityinen tarkkailu kohtien 2 ja 5 kanssa.
Jamesin viime vierailusta oli aikaa kolmisen tuntia, mutta silti minulla oli aivan kauhea ikävä. Primrosen erityishoidon takia en voinut nähdä häntäkään, joten James oli ainoa valopilkkuni sairaalassa. Muttei se ollut ainoa syy, miksi halusin hänet nähdä. Halusin kertoa uutiset. Että pääsisin pian taas kouluun. Ettei hänen tarvitsisi enää olla yksin.
Näitä asioita mietiskellessäni, aivan huomaamattani nukahdin. Näin rauhallisia unia paluustani kouluelämän pariin, ja minusta tuntui, että James kävi jossain vaiheessa katsomassa minua, kun nukuin, sillä en nähnyt häntä enää sen päivän aikana. Mutta huomenna olisi uusi päivä, ja uusi mahdollisuus kertoa Jamesille iloiset uutiset.

//Jatkan Jamella ehk huomenna tai sit jo tänään. Mut en ainakaan vielä. Nola tai Prim?

Nimi: Silverglow

05.11.2018 19:15
James Wilson, -

Nola nousi paikaltaan, ja käveli pois. Katselin, kun tyttö käveli pois päin kaikista. Kaikista niistä, jotka leikkivät keskenään. Huokaisin. Tiesin, tai oikeastaan arvelin, että tytöllä ei juurikaan ollut ystäviä. Tuskin ainuttakaan.
Minua turhautti. Ellén oli sairaalassa. Primrose oli sairaalassa. Eikä minulla uutena oppilaana oikeastaan ollut muita kavereita. Nyt olisi luultavasti aika hankkia muutama.
Kävelin erään pojan luokse, joka jutteli juuri tytölle, jonka nimeksi olin joskus kuullut Katherine.
"Moi", sanoin.
"Kuka sinä olet? Sekö, joka roikkuu koko ajan Ellénin kanssa?" poika kysyi ivallisesti.
"Olen James. Ja kyllä, olen lähestulkoon koko ajan Ellénin kanssa, sillä me olemme ystäviä. Onko sinulla jotain sitä vastaan?"
"Niin. Mitäpä minulla. Eihän minulla tietenkään pitäisi olla mitään sitä vastaan, että varastat tyttöystäväni!"
Silloin tajusin, kuka poika oli ja ilmeeni muuttui halveksivaksi.
"Sä petit Elléniä. Ei se oo sun kaa yhessä."
"Anteeksi mitä?"
"Ellén ei enää rakasta sinua. En kyllä ihmettele sitä sen jälkeen, mitä teit", sanoin ääni ja katse silkkaa ivaa tihkuen.
"Mitä sinä sanoit!" Se ei suoranaisesti ollut kysymys. Christianin - ainakin uskoin sen olevan pojan nimi, sen perusteella mitä olin kuullut - ilme oli muuttunut isottelevaksi ja vihaiseksi. Tulkitsin sen vaaran merkiksi, mutten osannut lopettaa ajoissa.
"Kuulit kyllä mitä sanoin. Ja aion pysyä sanojeni takana!"
Se oli vikatikki. Christian tuhahti ja löi minua. Kaaduin maahan, sillä en todellakaan ollut odottanut sellaista. Korkeintaan sanallista raivaria.
Pyyhkäisin naamaani ja tunsin verta. Nenästäni oli alkanut vuotaa verta.
"Mitä hittoa?" sanoin, kovaan ääneen, mutta niin ettei kukaan muu kuullut.
"Ihan oikein sulle."
"Varaa sanoo?" Liikuin vaarallisilla vesillä. Jos Christian uskalsi käydä päälle, ties mitä tuo tekisi seuraavaksi. Niinpä vain käännyin poispäin, ja kävelin pois. Tunsin Christianin tuijottavan.
*No tosi hienoa! Sait jälleen uuden ystävän!* ääni päässäni ilkkui. Päätin kuitenkin olla välittämättä siitä. Aioin käydä taas sairaalassa heti koulun jälkeen katsomassa Elléniä. Kunpa koulu loppuisi pian...

//Ellén? Prim?

Nimi: Windy

04.11.2018 19:17
Primrose Laurent,-

Makasin paikallani, enkä avannut silmiäni. En pystynyt tai halunnut. Aistin, että huone jossa olin oli suuri ja ympärilläni pyöri muutama hoitaja. Tiesin lähinnä, että olin sairaalassa ja olin ollut magneettikuvassa.
Avasin silmät lopulta hitaasti ja raskaasti.
"Hän heräsi", joku sanoi ja muutama hoitaja tuli luokseni. En ehtinyt nähdä heräämöstä muuta, kuin sen että siellä oli muutama muu lapsi, jotka olivat osa unessa ja osa valveilla. Sitten minua lähdettiinkin viemään huoneeseeni.
"Kaikki meni hyvin, juuri niin kuin toivoimme. Magneettikuva on nyt otettu ja totesimme, että olisi parempi tehdä vielä aivosähkökäyrätutkimus. Osa siitä tapahtuu nukkuessa ja se on kivuton. Huolehdimme, että heräät hieman aikaisemmin jotta nukut tutkimuksessa", hoitaja, jolla oli pitkä poninhäntä, selitti.
"Olenko silti terve?" kysyin ja huomasin hoitajan vältelleen tätä aihetta.
"No on vaikea sanoa vielä mitään, mutta toivon että olisit terve", nainen, hän siis oli nainen, sanoi ja näytti vaivaantuneelta. Olin varma, että kaikki ei ollut kunnossa, vaikka sitä hoettiin.
"Kuka vastaa hoidostani?" kysyin ja muistin Harryn. Oliko lääkäri vaihtunut, kun epäiltiin jotain?
"Hoidostasi vastaa tällä hetkellä Emma Tanner", hoitaja vastasi ja halusi selvästi lähteä. Pysyin hiljaa ja pian nainen uskalsi lähteä.
Ulkona näkyi vielä aurinko, kello oli ehkä kolme, mutta minä halusin vaipua vain tiedottomuuteen. Nukahtaa, mutta en uskaltanut. Hoitaja oli sanonut, että nukkuisin mahdollisimman vähän.

//Joku? Ellén?

Nimi: Ghost

04.11.2018 18:25
Pira Nola Valentine, -

Säpsähdin kun poika istuutui viereeni. En yleensä saanut huomiota keneltäkään. En muistanut kenenkään koskaan kysyneen edes nimeäni.
"Mikset leiki muiden kanssa?" James kysyi ystävällisesti. Emmin hetken kunnes vastasin.
"Ei huvita. Enkä–" mietin hetken oikeaa sanaa. "–osaa..." Käänsin katseeni maahan ja tuijottelin nurmikkoa joka oli hieman nokinen ja palanut.
"En ole koskaan oikein leikkinyt mitään. Muiden kanssa. Isän kanssa kylläkin", nielaisin. "Ennen kuin...." jätin lauseen kesken. En katsonut vieressäni istuvaqn poikaan, mutta tiesin että hän tuijotteli minua.
"Ja olen minä Lakun kanssa leikkinyt. En kylläkään niinkuim ihmisten kanssa. Mutta silti", totesin. En muistanut että kukaan ei tiennyt Lakusta. Silmiini kihosi kyyneleitä kun ajattelin Lakua. Pyyhkäisin ne nopeasti villapaitani hihaan. En itkisi nyt. En täällä.
*Illalla sitten*, ajattelin. *Yksin. Kun kukaan ei näe. Eikä edes yritä lohduttaa.* En pitänyt siitä jos minuq yritettii lohduttaa valehtelemalla että kaikki oli hyvin. Se oli ... valheellista!

Säpsähdin kun James liikahti vieressäni niin että lehdet maassa kakahtivat, ja keskeytti ajatukseni. Katsahdin poikaan joka katseli minua tyynesti. Liian tyynesti. Jännityin paikalleni ja käänsin katseeni pois.
"Anteeksi", sanoin hiljaa. "Ei tämä varmaankaan kiinnosta sinua." Nostin repun syliini ja puristin sitä. Olisin yksin. Ikuisesti. Ja Jameshan oli koulun suosituimman tytön, Ellénin kanssa. Ri hän minusta välittänyt. Yritti vain parantaa suosiotaan näyttämällä että oli maailman kiltein poika!

Nousin seisomaan. Odotin hetken, vedin syväön henkeä, ennen kuin lähdin poispäin. Halusin ottaa selvää mitä minulle tapahtuisi.

// James?

Nimi: Silverglow

04.11.2018 18:03
James Wilson, -

Kävelin ulos sairaalan ovista ja jatkoin matkaani sisäoppilaitoksen alueelle saakka. Näin ulkona nuoren, varmaan minua vuoden nuoremman tytön istuvan yksin. Muut leikkivät pihalla hieman vaisusti. Epäilin, että jokainen muisti vielä Julietin kuoleman nahoissaan. Hengitin syvään muutaman kerran ja astelin tytön luo.
"Moi", sanoin tytölle. Tyttö säpsähti, ja vilkaisi minua. Hän näytti jännittyneeltä, eikä sanonut mitään.
"Oon James. Oothan kunnossa?" kysäisin, koska tyttö vaikutti todella kummalliselta ja luotaantyöntävältä, mutta samaan aikaan mukavalta. Tyttö katsoi minua pitkän hetken, käänsi sitten katseensa pois päin ja nyökkäsi nopeasti ja pienesti.
"Mikä sun nimi on?" kysyin yrittäen kuulostaa ystävälliseltä, eikä liian tungettelevalta. Tyttö siirsi katseensa jälleen minuun päin, muttei vastannut mitään. Olin jo aikaisemmin huomannut, että tyttö vaikutti vaisulta ja ujolta. Hän näytti myös yksinäiseltä, kun istuskeli siinä vain katsellen muita oppilaita, jotka leikkivät hänen edessään.
Tyttö avasi sitten suunsa ja sanoi hiljaisella, hädin tuskin kuuluvalla äänellä:
"Olen Nola." Nyökkäsin tytölle, ja istahdin hänen viereensä, puun runkoa vasten. Tyttö selkeästi hämmentyi, hän ei näyttänyt yleensä saavan huomiota paljon.
"Mikset leiki muiden kanssa?" kysyin, jälleen toivoven kuulostavani arpeeksi ystävälliseltä.

//Nola? :3
Toivottavasti en hitannu liikaa

Nimi: Silverglow

04.11.2018 17:51
Ellén Farley, suositut

James oli juuri lähtenyt, joka tuntui minusta kurjalta. Olin toivonut, että poika voisi olla kanssani pidempään - no se ei ollut mikään yllätys. Olinhan kuitenkin ihan avuttoman pihkassa Jamesiin.
"Sinulla on keuhkokuvaus ihan pian. Ja siksi kerronkin, että sinun ei kannata jännittää sitä, se ei varmastikaan satu."
En tiennyt, kuinka paljon luotin hänen sanaansa. Oikeasti, olisin mieluummin ollut vaikka koulussa pänttäämässä kaikkea, Jamesin kanssa... mutta ei. Tietystikään ei. Tietystikään en saanut olla sen kanssa, jonka kanssa eniten halusin olla. Tietysti minun piti maata jossain sairaalavuoteella yksin tulipalon vuoksi. Tulipalon! Ja mitä minä olin tehnyt sen ansaitakseni? En mitään! Huokaisin ja nyökkäsin uudestaan. Hoitaja poistui luotani. Jäin siis yksin, taas.
Minulla ei ollut mitään tekemistä, joten koitin saada unta, ja nukkua toimenpiteen alkuun saakka. Suljin silmäni, ja pian vaivuinkin levottomaan uneen.

//Prim? Joku? Ja sori tosi mini...

Nimi: Windy

04.11.2018 16:39
Primrose Laurent, -

Heräsin sängyssäni ja hoitaja oli tuonut aamiaista huoneeseeni. Kuuntelin, kuinka linnut lauloivat ikkunan ulkopuolella ja käytävältä kuului itkua ja liikkuvien sairaalasänkyjen pyörien kitinää.
Kuulin kuinka hoitaja, joka oli myös minua hoitanut, jutteli käytävällä itkuisen naisen kanssa.
"Mutta miten Sarahin käy?" nainen kysyi kyynelten lomasta.
"Hän kyllä selviää, rauhoitu vain. Maailmalla tänä päivänä kaksi kolmasosaa parantuu", hoitaja sanoi ja avasi huoneeni oven. Esitin, että olin herännyt vasta nyt.
"Onko kaikki hyvin?" hoitaja kysyi.
"On", vastasin.
"Magneettikuvalle ei ole mitään estoa, joten se on tänään. Kuvaushuone on varattu yhdeksitoista ja kello on nyt puoli yksitoista", hoitaja selitti.
"Sinut pitäisi nukuttaa ennen magneettikuvaa, joten tänne tulee pian anestesialääkäri", hoitaja jatkoi ja jäi istumaan tuolille huoneen päätyyn.
"Hei", ovi avautui ja sisään astui noin nelikymppinen nainen.
"Nukutan sinut nyt ja sitten et tiedä mistään mitään, ennen kuin heräät ja se tapahtuu vasta kun toimenpide on ohi.

//Ellén? Joku muu?

Nimi: Windy

04.11.2018 11:24
Primrose Laurent, -

Makasin sängyssäni, James oli käynyt pikaisesti luonani, mutta en ollut oikein kiinnostunut hänestä. Kello oli ehkä seitsemän ja hoitaja oli juuri tullut tuomaan ruokaa, vettä ja jotain ruokaa, mutta en välittänyt siitä. En ollut syönyt muuta kuin aamiaisen, mutta en tuntenut nälkää. Join veden ja jäin istumaan sänkyyn, kun ovi aukesi taas.
"Hei, anteeksi että häiritsemme sinua koko ajan, mutta meidän on vähän pakko", nainen sanoi ja sulki oven perässään.
Hänellä oli mukanaan neula ja jotain muita tarvikkeita.
"Otamme sinusta verikokeen, jotta saamme tietää oletko kyllin terve magneettikuvaan. Tämä ei satu jos pysyt rentona", hoitaja selitti ja valmisteli kaiken.
Suljin silmät ja käänsin pääni pois, kun nainen pisti neulan käteeni. Se kirpaisi hetken ja uskalsin avata silmät, kun en tuntenut mitään. Neula oli yhä kädessäni ja siitä lähti ohut putki, jossa kulki punaista nestettä. Verta.
Hetken päästä hoitaja otti neulan pois, kun hänellä oli kolme koeputkea puolillaan vertani. Katsoin, kun hän laittoi laastarin käteeni ja pakkasi kaiken niin että sai vietyä turvallisesti kaikki tavarat pois.
Jäin yksin ja pian nukahdin.

//Jatkan myöhemmin tänään nii älä Silver kirjota pliiz Primistä

Nimi: Ghost

04.11.2018 11:08
Pira Nola Valnetine, -

Istuin maassa ja yskin. Olin päässyt turvallisesti ulos koulusta, mutta olin vetänyt jonkim verran savua henkeeni, joten minua yskitti.
Reppuni makasi maassa vieressäni. Olin saanut pelastettua lähes kaiken omaisuuteni, koska kaikki tärkeä minkö omistin — tietokone ja muut tekniikkalaitteet, koulukirjat ja penaalini, muutamat koeputkeni ja muut vastaavat — kulki aina repussani. Huoneeseen oli jäänyt vain vaatteeni ja valokuvat, joista olin onneksi ottanut sähköiset kopiot koneelleni.

Mutta yksi asia minua mietitytti. Mihin minä nyt menisin? Minulla ei ollut kotia, sillä vanhempani olivat kuolleet molemmat. Olin asunut laitoksella siitä asti kun isä joutui auto-onnettomuuteen ja.... En edes halua ajatella sitä!

Nousin ylös ja kaappasin repun selkääni. Hetken horjuin seisaallani, mutta sain sitten tasapainoni takaisin. Kävelin erään opettajan luo.
"Mitä nyt?" kysyin. Opettaja ei edes katsonut minuun, vaan tuikotti hiiltynyttä kasaa, joka oli ennen ollut mahtava sisäoppilaitos, ja pudisti päätään.
"Rakennetaanhan koulu uudestaan?" varmistin.
"Katsotaan. Kyllä se pitäisi, mutten tiedä onko se mahdollista–" opettaja aloitti. Pelko sävähti sisälläni.
"–tälle samalle paikalle." hän lopetti.
Huokaisin. Koulu rakennettaisiin, muttei välttämättä tänne. Ehkä. Mitä jos ei ollenkaan? Mihin minö sitten joutuisin? Kadulle vai, kunnes olisin tarpeeksi vanha asumaan omillaan!?
Karistin ajatukset päästäni ja yritin uskotella itsrlleni että kaikki oli hyvin, että koulu rakennettaisiin uudelleen ja kaikki jatkuisi ihan niinkuin ennenkin.

// Joku? Ellén? Prim?

Nimi: Silverglow

04.11.2018 11:00
Ellén Farley, suositut

Valkotakkinen, polkkatukkainen nainen tuli takaisin kantaen aika pientä tarjotinta. Sen päällä oli vettä ja jotain mömmöä, joka ei näyttänyt kovin herkulliselta.
"Saanko särkylääkettä?" kysyin heti ensimmäiseksi. Hoitaja vilkaisi minua, ja kävi hakemassa puisesta kaapista lääkepullon, ja antoi minulle yhden lääkkeen. Otin vesilasini ja söin lääkkeen.
Pian joku hoitaja tuli juttelemaan minulle.
"Oletko sinä Ellén?" hän kysyi.
"Olen", vastasin, ja nousin istuma-asentoon katsellen hoitajaa.
"Nuori tyttö nimeltä Primrose on kysellyt sinua. Hän on hoidossa, mutta halusi silti nähdä sinut."
"Primkö on täällä? Miksi hän on hoidossa?" kysäisin, ja vedet melkein lensivät ulos suustani.
"Hän pyörtyi. Ja sai jonkun kohtauksen. Hän on nyt tarkkailussa, hänelle tehdään magneettikuvaus. Sinulle puolestaan pitäisi tehdä keuhkokuvaus savumyrkytyksen varalta", hoitaja puhui.
Huokaisin.
"Haluan nähdä Primrosen. Onko se mahdollista?"
"Onhan se, mutta ensin teidän kummankin täytyy levätä. Primrosella on magneettikuvaus huomenna tai ylihuomenna, riippuu vähän kaikesta. Sinun keuhkokuvauksesi piti olla tänään, mutta siirsimme sen huomiselle äkillisten ja tärkeiden leikkauksien vuoksi."
Nyökkäsin hitaasti. "Entä James?" kysyin varovasti.
"James tuli vähän aikaa sitten vastaanotolle. Mutten tiennyt vointiasi, joten vein hänet ensin toisen hänen ystävänsä luokse."
"Voitko pyytää hänet tänne?"
"Tietysti. Tulen kohta." Ja hoitaja lähti. Vilkuilin ympärilleni, ja tajusin olevani yksin.
Pian James tuli ovesta sen täällä äsken olleen kanssa.
"James!"
"Ellén! Ootko okei?"
"Joo. Mulle tehdään kuulemma joku keuhkokuvaus, mutta muuten oon okei."
"Hyvä. Tiesitkö, että Primrose on täällä?"
"Joo. Mulle kerrottiin äsken", sanoin ja viittasin hoitajaan, joka poistui juuri huoneesta - luultavasti tekemään muita hommiaan.
"Primillä on kaikki hyvin.
"Hyvä." Yllemme laskeutui syvä hiljaisuus.
"No, miten koulun käy?" utelin sitten.
"Se korjataan. Siihen asti sisäoppilaitos siirretään tuohon viereen. Ei siis ole pitkä matka tänne", James kertoi ja virnisti. Naurahdin.
"Voit käydä täällä useammin", sanoin hymyillen.
Silloin hoitaja tuli, pilaten hetkemme.
"Anteeksi, mutta sinun täytyy lähteä. Ellén tarvitsee lepoa."
"Enhän! James jää tänne!" Puristin Jamesia kädestä niin ettei poika päässyt lähtemään. Hoitaja huokaisi ja hymyili sitten minulle.
"Meidän täytyy tehdä sinulle valmsiteluita. Voitte nähdä myöhemmin."
"Hyvä on", sanoin, ja päästin Jamesin menemään. Hoitaja tuli luokseni.

//Joku?

Vastaus:

7kp

-Silverglow

Nimi: Windy

04.11.2018 10:40
Primrose Laurent, -

Ihmiset hälisivät ympärilläni ja jotkut tulivat katsomaan Juliettia. En ymmärtänyt mitään, maksin vain Julietin ruumiin päällä ja itkin.
Jossain vaiheessa joku yritti viedä Julietin ruumiin pois, mutta takerruin siihen yhä tiukemmin, niin ettei kukaan saanut sitä minnekkään.
Olisi pitänyt mennä luokkansa kanssa kuuntelemaan opettajien tiedotusta, mutta en tajunnut mitään. Kaikki muu oli kadonnut ja vain minä ja Julietin ruumis oli jäljellä.
Jossain vaiheessa osa oppilaista lähti, varmaan koteihinsa. Olihan koulu palanut melkein maan tasalle. Jäljellä oli muutamia seiniä, ehkä jokunen huone ja luokka, mutta en erottanut niitä kyynelten sumentamilla silmilläni. Mikään ei ollut kyllin suurta, jotta se olisi ansainnut huomioni.
Pian suuri mies tuli irrottamaan minut Julietin ruumiista ja lopulta onnistuikin siinä.
"Sinun on lähdettävä kotiin, kouluun voi palata noin...", sanat jäivät epäselviksi ja tuntui kuin kaikki olisi sumentunut ympäriltäni.

Seuraavan kerran heräsin huoneessa, jossa oli viileää ja jostain kuului tasaista piippausta. Avasin silmäni ja näin, että makasin sängyssä. Ympärilläni oli muutamia laitteita ja joitakin telineitä.
Kuulin oven avautuvan ja katsoin vasemmalle, jossa huomasin nuoren, ehkä 30 vuotiaan, naisen jolla oli päällään valkea lääkärintakki.
"Missä minä olen?" kysyin ja tarkkailin naista.
"Olet sairaalassa, pyörryit kuulemma ja sinulla oli jonkinlainen kohtaus", nainen selitti.
"Mitä?" älähdin ja katsoin häntä kysyvästi.
"Kun olit tajuton raajasi nykivät", nainen selitti rauhallisella äänellä.
"Onko tälläistä esiintynyt aikaisemminkin?" nainen kysyi ja istui tuolille joka oli sängyn vieressä. Mietin hetken ja sitten vastasin:
"No muutama viikko sitten pyörryin, mutta olin yksin makuusalissa, makasin sängyssä. En ajatellut sitä sen tarkemmin", kerroin ja mietin, että olin kyllä pyörtynyt useamminkin, mutta muutama pyörtyminen, mitä se tarkoittaisi? Ei varmaankaan mitään.
"Teemme sinulle pään magneettikuvauksen, se ei satu, mutta nukutamme sinut sitä varten", nainen selitti ja teki lähtöä.
"Odota, onko täällä ketään Ellén nimistä?" kysyin.
"Ei muistaakseni tällä osastolla, mutta voin kysyä. Joku tulee katsomaan sinua pian", hoitaja sanoi ja lähti.
Jäin yksin ja suljin silmät. Sitten nukahdin.
"Hei", varovainen miesääni sanoi. Avasin silmät ja näin samalla tuolilla, jolla nainen oli istunut, noin nelikymppisen miehen.
"Olen Harry. Vastaan hoidostasi toistaiseksi", mies esittäytyi.
"Mitä minulle tehdään?" kysyin ja muistin jotain hämärästi naisen kanssa käydystä keskustelusta.
"Sinulle tehdään päänalueen magneettikuva huomenna ja sitten menee noin päivä, kun sen tulokset tulevat. Silloin saamme tietää onko sinulle tapahtunut jotain. Sitten joko kotiutamme sinut tai siirrämme sinut toiselle osastolle sen mukaan mitä magneettikuvassa näkyy", selitti Harry.
"Miksi minusta otetaan magneettikuva?" kysyin ja räpläsin peiton kulmaa.
"Epäilemme, että kaikki on kunnossa, pyörtyminen on voinut johtua vain shokista, mutta on hyvä tarkistaa asia", mies selitti.
"Ja olit kysynyt jotain Ellén nimisestä tytöstä?" Harry jatkoi.
"Hän on kyllä täällä hoidossa, mutta eri osastolla", hän sanoi.
"Voiko Elléniä nähdä?" kysyin.
"Kyllä voi, mutta ei vielä", Harry sanoi ja lähti.

//Ellén?

Vastaus:

Hyvä tarina! Oikeesti joka tarinassa sanon että kuvailit hyvin sitä ja tätä mutta totta se on! Sairaalahuonetta tällä kertaa (hehhee).
Löysin muutaman kirjoitusvirheen tarinastasi, mutta niiltä tuskin kauhean usein vältytään. :D

Joka tapauksessa, saat 8kp

-Silverglow

Nimi: Silverglow

04.11.2018 09:10
Ellén Farley, suositut

Avasin pikkuhiljaa silmiäni, ja huomasin makaavani jossain aivan uudessa paikassa. En nähnyt siellä juuri ketään, mutta pian ovesta asteli sisään nuori ja polkkatukkainen nainen. Hän käveli minun luokseni leveästi hymyillen.
"Olet hereillä!"
"Missä minä olen?" kysyin, sillä vaikka päähäni ei enää juurikaan särkenyt, en vain ymmärtänyt mitään. Kirjaimellisesti mitään.
"Olet sairaalassa. Lepäähän nyt", nainen sanoi ja laski minut makuuasentoon. Suljin silmäni ja tunsin, kuinka nainen levitteli pääni päälle ihanan viileää rättiä.
"Mutta miten sinä oikein päädyit tuollaiseen kuntoon? Ymmärrän tietysti jos et halua puhua siitä."
"En.. minä... jäin kai loukkuun", sanoin, ja tunsin kuinka muistojen tulva vieri yli pääni. Muistin kuinka huusin, kuinka itkin, kuinka pelkäsin.
"Siellä oli tulta. Valtavasti, enkä päässyt ulos. Mutta sitten joku tuli ja pelasti minut", henkäisin.
"Aivan. Mutta nyt olet kunnossa. Olet reipas nuori tyttö, ja tulet kyllä selviämään."
Silloin minä tajusin, että Prim ja James alun perin halusivat lähteä mukaan.
"Missä Prim ja James ovat?" kysyin avaten silmäni ja vilkuillen ympärilleni.
"Ne kaksi mukanasi tulluttako? Heidät lähetettiin takaisin koululle, mutta ei hätää, he ovat kunnossa." Rentouduin jälleen, ja hoitaja lähti pian pois - kuulemma hakemaan jotain syötävää.
Makasin yksin pedillä miettien kaikkea. Jamesia ja Primiä, tulipaloa ja kaikkia muita koulun oppilaita. Minut valtasi äkillinen halu puhua kahdelle parhaalle ystävälleni, ja olin hieman surullinen siitä, että heidät oltiin lähetetty takaisin koululle, pois luotani.
Yritin saada unta, mutta päänsärkyni oli voimistunut taas. Aioin pyytää kipulääkettä, kun hoitaja seuraavan kerran saapuisi. Minulla oli jo paljon parempi olo, ainakin fyysisesti. Henkisesti oli vieläkin kurja olo. Mutta tiesin selviäväni, ja se auttoi asiaa.

//Joku?

Vastaus:

7kp

-Silverglow

Nimi: Windy

04.11.2018 08:16
Primrose Laurent, -

Katsoin sivusta, kuinka Ellén makasi avuttomana ambulanssin vuoteella. Tytön rinta kuitenkin kohoili tasaiseen tahtiin ja sairaanhoitaja vakuutti kaiken olevan kunnossa. Ellén vain olisi muutaman päivän tarkkailussa.
Kun lopulta olimme sairaalalla, päätettiin minut ja James lähettää takaisin koululle. Saimme kyydin joltain hoitajalta ja olimme lopulta taas koululla. Koulu ei enään näyttänyt juhannuskokolta, vaan se oli melkeinpä hiiltynyt kasaan.
Vasta koululla aloin miettiä muitakin , missä Juliet oli?
Säntäsin hiekkakentälle ja tivasin ensimmäiseltä vastaantulevalta opettajalta:
"Missä Juliet on! Onko hän kunnossa?" tahdoin tietää kaiken.
"Kyllä hän on elossa, laskujemme mukaan kaikki selvisivät", opettaja sanoi.
"Haluan nähdä hänet heti!" kiljuin, oli jo tarpeeksi paha että Ellén oli sairaalassa, mutta että Julietkin olisi huonossa kunnossa.
"Minä en valitettavasti tiedä missä hän on, mutta heidän luokanvalvojansa tietää", opettaja sanoi ja poistui. Lähdin kiireellä kuudesluokkalaisten luokanvalvojan luo.
"Missä Juliet on!" huusin vähän matkan päästä.
"Häntä ei valitettavasti ole löydetty", opettaja sanoi sen niin kuin se ei olisi merkinnyt mitään.
"Eli onko hän kuollut!" kiljahdin epätoivoisesti.
"Hyvin mahdollista, palomiehet ovat sammuttaneet palon, mutta missään ei ole ollut ruumiita", opettaja selitti.
"Haluan varmistua asiasta", sanoin ja lähdin palomiesten luo.
Kun saavuin paikalle he kantoivat ulos juuri pikkutytön ruumista.
"Juliet!" parahdin ja säntäsin hänen ruumiinsa luo.
"Onko hän sinun ystäväsi?" toinen palomies kysyi ja laski ruumiin maahan.
Kumarruin tuon tutun pienen kehon ylle. Oli sattunut laskuvirhe, mutta millään ei ollut nyt merkitystä.
Julistin rinta kohoili raskaasti ja katkonaisesti. Tytön vaatteet olivat savunharmaat ja tuttu vaalea tukka oli palanut vain polkkatukaksi, värjäytynyt sekin savunharmaaksi.
Tiesin ettei hän tästä selviä, mutta halusin silti terveydenhoitajan varmistamaan tilanteen.
"Hän ei tule selviämään, henkeen on mennyt likaa häkää ja tukan palaessa myös muu keho on kuumennut niin, että Julietin tilasta on lähes mahdotonta selvitä", terveydenhoitaja kertoi ja lähti. Jäin makaamaan Julietin luo ja pikkuhiljaa hänen hengityksensä muuttui harvemmaksi ja lopulta lakkasi.

//Ellén tai James?

Vastaus:

Jännittävä tarina, varsinkin tuo loppu! :´)

Hienosti jälleen kerran kuvailit tuota Julietin tilaa ja muutenkin muita asioita tarinassasi. Olet todella hyvä kirjoittaja! <3
Saat tarinastasi 9kp! :D

-Silverglow

Nimi: Silverglow

03.11.2018 18:56
James Wilson, -

Katto romahti tukkien tiemme ulos. Kuulin kuinka Ellénin jalat pettivät, tyttö oli kai pyörtynyt. Kiedoin käteni tytön ympärille yrittäen sinnitellä tulen hohkaavassa kuumuudessa. Tiesin, ettei se auttaisi yhtään. Yhtäkkiä Ellénin keho nytkähti toiseen suuntaan, ja tajusin jonkun yrittävän saada tyttöä pois liekkien keskeltä. Päästin irti, ja kampesin jotenkuten pois tulijan avustuksella. Tulija puoliksi raahasi meidät pois liekkimeren keskeltä.

Istuin ulkona jotenkin hyvävointisena. Ellén makasi savun tahraamana vieressäni, ja terveydenhoitajamme tutki tyttöä samaan aikaan, kun puristin tätä kädestä. Ellén liikahti, ja raotti silmiään. Terveydenhoitaja oli juuri kääntynyt poispäin.
"Ellén heräsi!" hihkaisin tuolle, ja autoin Ellénin istumaan. Tyttö näytti todella pahalta. Mutta hänestä varmaan tuntui kaksin kerroin pahemmalta.

Ellén nostettiin paareille ja vietiin ambulanssiin. Kinusin Primrosen kanssa päästä mukaan - vaadin, huusin... ja lopulta pääsimme. Ellén oli pyörtynyt jälleen, mutta näin kuinka tytön rinta kohoili tasaisesti hengityksen tahtiin. Hengitykset olivat hieman katkonaisia ja piinallisia, mutta happea tyttö yhtä kaikki sai. Elléniin kytkettiin kaikenlaisia letkuja, ja lopuksi hän sai happimaskinkin päähän. Ellén näytti edelleen todella huonovointiselta, ja se suretti minua.'
"Selviääköhän hän?" Primrose pohti, surumielisenä.
"Toivotaan."
Primrose kääntyi minua päin ja nyökkäsi. Tyttö oli Ellénin paras kaveri - ainakin näin olin ymmärtänyt - ja hänellä olikin aihetta suruun.

//Prim? Jatkan Elillä sitte kunhan oot kirjottanu xdd

Vastaus:

7kp

-Silverglow

Nimi: Silverglow

03.11.2018 18:40
Ellén Farley, suositut

"Koulussa on syttynyt tulipalo, tämä ei ole harjoitus!"
Kiljahdin ja nousin pystyyn vain puoli sekuntia ennen Jamesia. Vilkaisin poikaa kauhuissani.
"Tule!" hän sanoi, ja tarrasi minua kädestä. James lähti juoksemaan kohti ovia vetäen minua perässään. Tiesin, että olisi kuulunut olla rauhallinen, mutta en vain pystynyt siihen. Kuulutuksen ääni oli ollut niin huolestunut.
*Missä Prim? Missä Prim!* mietin juostessani.
Päädyimme Jamesin kanssa pääoville, ja James jäi katselemaan muiden ihmisten varalta ympärilleen, kun minä juoksin lähemmäs ovia. Tunsin jo savun hajun nenässäni, ja kuulin, kuinka tulet liikkuivat nopeasti ja ahnaasti takanamme.
Yhtäkkiä kuulin kuinka katosta kuului kummallinen ääni, ja yhtäkkiä se oli aivan ilmiliekeissä. Katto roikahti niin, että se tippuisi hetkenä minä hyvänsä päälleni. Olin niin paniikissa, etten voinut liikkua.
"JAMES!" huusin minkä kurkustani lähti. Poika kääntyi minua kohti, huomasi katon ja syöksyi luokseni. Hän otti kiinni käsivarresta ja veti minut pois alta - juuri ajoissa.
Katto romahti lattialle, ja liekit levisivät ihan silmissä.
"Vauhtia!" James hoputti - tällä kertaa liian myöhään.
Lisää kattoa oli nyt romahtanut tukkien tiemme ulos. Liekit lähestyivät meitä uhkaavasti. Kyynel kyyneleen perään valui poskilleni, ja tunsin tukehtuvani. Tunsin vain kuinka Jamesin kädet kietoutuivat minun ympärilleni ja tulen rätinää, ja sitten tunsin voimakkaat kädet kainaloissani, ja minut vedettiin pois.

Havahduin ulkona. James istui nurmikolla vieressäni, ja katseli minua.
"Ellén heräsi!" poika hihkaisi jollekulle - luultavasti koulun terveydenhoitajalle. James pyyhkäisi hiukset pois kasvoiltani ja auttoi minut istumaan.
Yskin kuuluvasti, ja minulla oli hirveä hiki. Vaatteet hiostivat, ja meinasin pyörtyä uudelleen. Sinnittelin kuitenkin pystyssä, ja katselin hetken koulua, joka oli nyt aivan ilmiliekeissä.
"Missä Primrose on?" sain kysyttyä Jamesilta, hiljaisena kuiskauksena.
James vilkuili ympärilleen ja nosti sitten kätensä. Näin sumean hahmon, ja pian tunnistin sen Primiksi.
"Prim!"
"Ellén! Hyvänen aika, mitä tapahtui!"
"Me jäätiin loukkuun kouluun, kun katto romahti. Terveydenhoitaja pelasti meidät." Prim kumartui ylleni ja katseli minua.
"Oletko kunnossa?"
Pudistin päätäni. En todellakaan ollut kunnossa! Minua yskitti aivan kamalasti ja oli hirveän kuuma. Minua pyörrytti ja huimasi ja pelkäsin yhä. Olin aivan shokissa ja hädin tuskin sain happea. Yhtäkkiä minua nostettiin. Ja sitten laskettiin johonkin - ehkä paareille. James ja Primrose seurasivat minua, vaativat päästä mukaan, minne ikinä joutuisinkaan. En minä kyennyt sitä tajuamaan. Silloin pyörryin uudestaan.

//Prim? James? Ellén joutuu siis sairaalaan, ja toivottavasti ei haittaa et tungin noi mukaan. Ja tulipalosta saa yhä kirjoitella, siitä vaan. :)

Vastaus:

9kp

-Silverglow

Nimi: Windy

03.11.2018 18:06
Primrose Laurent, -

Hätkähdin, kun Ellén kääntyi ympäri ja väistin sivummalle.
Kuuntelin hetken, kun hän ja James juttelivat niitä näitä.
Päätin lähteä takaisin oleskelutilaan, mutta tapasin matkalla Julietin.
"Hei, minne olet menossa?" kysyin ja pysähdyin.
"Ajattelin mennä kirjastoon. Tuletko mukaan?" hän kysyi ja menin sanattomaksi.
"Tu-tuota, tai siis joo", änkytin ja lähdin seuraamaan tuota hoikkaa tyttöä.
Kävelimme ovesta sisään ja vakituisille paikoillemme ihan kirjaston peräosaan, kiellettyjen kirjojen osaston luo. En ollut koskaan lukenut tai edes lähemmin katsonut noita kirjoja, mutta nyt ne tuntuivat puoleensavetäviltä.
"Miten päivä on sujunut?" kysyin. Se kuulosti tyhmältä, etenkin kun Juliet oli minua nuorempi. Kuulostin äidiltä joka halusi tietää kaiken lapsensa elämästä.
"Ihan hyvin, nukuin pitkään, olin aamiaisella ja nyt olen tässä", Juliet sanoi ja avasi koneensa.
"Minun pitää tehdä yksi projekti, mutta muuten olen saanut kaiken hoidetuksi", tyttö jatkoi ja samalla muistin ruotsin ja espanjan esseeni ja nousin ylös.
"Minun pitää hakea muutama kirja", sanoin ja kävelin pois. Hain nopeasti kirjat joita tarvitsin ja lähdin oleskelutilaan.
Oleskelutilassa oli vain muutama tyttö, olisiko ollut Aisha, Caroline ja Samantha? En ollut varma, mutta sivuutin heidät ja jatkoin sohvien luo.
Olin ehtinyt kirjoittaa ruotsin esseetä pari sivua, kun keskusradiosta kuului:
"Koulussa on syttynyt tulipalo, tämä ei ole harjoitus!" säntäsin juoksuun ja Aisha, Caroline ja Samantha tulivat kanssani. Kipitimme portaat alas ja ulko-ovista suurelle kentälle, jolla yleensä oli liikuntatunnit.
Törmäsin Elléniin pihalla, jossa kaikki noin 500 oppilasta yrittivät löytää oman luokka-asteensa ja ystävänsä. Opettajat laskivat oppilaita kerta toisensa jälkeen ja jostain kuului jo paloauton sireenin ulvonta. Olin paniikissa, koska en nähnyt missään Juliettia, vaikka olin kolunnut koko kentän.

//Ellén? James?

Vastaus:

Nyt en laita tähän alkuun mitään: hauska tarina, koska jälleen kerran en vain keksi mitään hyvää ja mielenkiintoista.

Tekstiä oli kiva lukea, asiat tapahtuivat aika hyvässä tahdissa, ja varsinkin tarinan loppu oli mielenkiintoinen. Hyvää tekstiä! Saat tästä 7kp

-Silverglow

Nimi: Silverglow

03.11.2018 13:44
Ellén Farley, suositut

Katselin, kun Primrose kapusi tyttöjen makuuhuoneiden ovelle, ja asteli sisään. Oletin jääneeni yksin oleskelutilaan - tai ainakin melkein yksin. Niinpä tietysti, James istui sohvalla ja katseli telkkarista jotain ohjelmaa. Hän oli siinä yksin, ja minusta tuntui siltä, että voisin vain yksinkertaisesti kävellä sinne ja painautua ihan kiinni poikaan. Mutten uskaltanut.
Niinpä vain kävelin Jamesin viereen ja istahdin alas. Ei varmastikaan ollut outoa istua pojan vieressä, jos hän oli sinun ystäväsi. Ainakaan toivottavasti.
En olettanut, että Jamesia haittasi, sillä poika käänsi katseensa minuun ja hymyili. Siinä me sitten istuimme, katsoen vierekkäin telkkaria, mutta liian pian kello oli jo melkein kymmenen.
"Minusta tuntuu että meidän pitäisi mennä nukkumaan", James totesi. Olin päätynyt makaamaan sohvalle niin, että jalkani olivat Jamesin sylissä. Koukistin jalkojani, ja James nousi ylös. Nousin itsekin ylös.

Seuraavana aamuna heräsin jo seitsemältä, mutta käännyin vain sängyssäni, ja nukahdin uudelleen.

Myöhemmin päivällä olin juttelemassa Primin kanssa huomisen matikantunnista, ja olin niin tohkeissani saamastani numerosta kokeessa, etten edes huomannut Jamesia, joka tuli luoksemme.
"Moi." Säikähdin ja käännyin ympäri melkein kaataen Primin kumoon. Prim hätkähti myös, mutta luultavasti äkkinäisestä liikkeestäni.

//James? Prim?

Vastaus:

6kp

-Silverglow

Nimi: Windy

03.11.2018 12:33

Primrose Laurent, -

Ellén kertoi päivästään ja nyökkäilin aina välillä. Ajatukseni harhailivat Julietissa ja esseessä, joka pitäisi kirjoittaa.
”Entä sinun päiväsi?” Ellénin sanat herättivät minut ja aloin selittää päivästäni tuolle ruskeatukkaiselle tytölle:
”No olin kirjastossa ja kirjoitin esseetä, koska Tomasin kanssa en sitä tekisi. Jaaaa”, venytin sanaa tahallani pitkään, sillä mietin pitäisikö minun kertoa tunteistani Juliettia kohtaan. Olin tietysti tuntenut Ellénin jo ensimmäiseltä luokalta ja luotin häneen täysin, mutta olisiko tyttöön ihastuminen sellainen asia minkä hän ymmärtäisi?
Päätin jättää kertomatta asiasta nyt, tekisin sen myöhemmin.
”Ja olin Julietin kanssa aamiaisella”, nyt olisi viimeinen tilaisuus. Mietin asiaa ja kuulin itseni sanovat että:
”Ja aamiaisen jälkeen menin takaisin kirjastoon”, eli en kertoisi asiasta vielä, sitä paitsi mistä tiesin, että Juliet tunsi samoin?
”Minua väsyttää jo, mennäänkö nukkumaan?” kysyin ja nousin ylös.
”Mene sinä vain, minä jään vielä tänne hetkeksi”, Ellén sanoi ja lähdin makuusaliin.

//Ellén?

Vastaus:

Mukava tarina! Eteni sopivan "tahdikkaasti" (onko tuo oikea sana?) minun makuuni. Itse tykkään lukea paljon ihan normaalista elämästä, oli se sitten miten jännää tahansa, eli ihan vaikka koulusta tai ihan perus jutteluhetkistä.
Onnistut mielestäni luomaan näille hetkille hyvän ja rennon tunnelman, juuri sellaisen, kuin millainen se oikeassa elämässäkin olisi. :D Jatka samaan malliin!

Saat tästä 7kp

-Silverglow

©2018 Juuripolku - suntuubi.com